Jorma ja Lea Pihkala
8-13-10 Makuyamadai
Fukuyama-shi
721-0913 Japan
Puh. +81-849-47-6602

http://www.pihkala.net

 

Ryttylä 12.8. 2002

    Rakkaat ystävät! 
 

 

 

 

 

"Kuten Isä on rakastanut minua, niin minäkin olen rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni, te pysytte minun rakkaudessani, kuten minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan." Joh. 15:9-10

Vapaus

Johdannossaan kirjaansa "Kristityn vapaudesta" Martti Luther kirjoittaa näin:
"Kristitty on vapaa herra, joka hallitsee kaikkea eikä ole kenenkään alamainen.
Kristitty on kaikkien altis palvelija ja jokaisen alamainen."

Niin ristiriitaisen tuntuisilta kuin nämä kaksi lausetta vaikuttavatkin, ne ilmaisevat erittäin syvällisesti ja osuvasti sen, millainen Jeesuksen Kristuksen Golgatan uhrin perusteella syntinsä anteeksi saanut, Jumalan lapseksi päässyt pelastettu ihminen, elävä kristitty on. Raamatullinen käsite vapaus eroaa ratkaisevasti Ranskan vallankumouksesta asti maailman laajuisesti levinneen ihmiskeskeisen humanismin vapausajattelusta. Jälkimmäinen lähtee siitä, että ihmisen pitää päästä vapaaksi kaikista niistä ulkoisista rajoituksista, jotka häntä sitovat. Vasta kun ihminen pääsee toteuttamaan sitä, mitä todella haluaa, hän on tämän valistusajattelun mukaan vapaa. Vasta kun hän on päässyt itsenäiseksi taloudellisista, kulttuurin asettamista, poliittisista ja yhteiskunnallisista siteistään todelliseen itsenäisyyteen ja itsellisyyteen, ja pääsee toteuttamaan omia unelmiaan, hänen voidaan sanoa olevan vapaa. Mutta raamatullisesti arvioituna tämän kaltainen "vapaus" on vain vapauden irvikuva, se on pikemminkin omien halujensa, himojensa ja itsekkäiden tunteidensa orjuutta. Tai vielä tarkemmin se on mitä inhottavinta lihan (=Jumalasta erossa oleva ihmisen syntinen luonto) orjuutta. Äärimmilleen vietynä tämä humanistinen vapaus ei pyri vapauttamaan ihmistä vain toisten ihmisten siteistä vaan myös Jumalasta. Lopputuloksena onkin vastoin kaikkia kuvitelmia Saatanan orjuus.

Ei liene liioittelua väittää raamatullista vapautta tuon tämän päivän virvatulivapauden täydeksi vastakohdaksi. Todellinen vapaus ei edellytä paikallisista tai yhteiskunnallisista siteistä irrottautumista. Jumala vapauttaa ihmisen hänen sydämessään asuvan lihan ja synnin vallasta. Se ei ole ensi sijassa vapautta jostakin, vaan vapautta johonkin. Tie tähän vapauteen on Jumalan Sanan totuudessa, jonka voimalla sydämen siteet tulevat valoon. Jeesuksen Kristuksen ristin rakkauden voimalla nuo siteet murtuvat, synnit saadaan anteeksi ja suhde Jumalaan palautuu. Vaikka jouduttaisiin elämään ulkoisten olosuhteiden  ja toisten ihmisten sitomina, yhteydessä Jumalaan päästään kokemaan vapautta ja ulkoiset muurit ylittävää vaputta rakastaa toisia ihmisiä, toimia heidän todelliseksi parhaakseen.

Raamatussa tätä Jumalaan sidottua rakkautta kuvataan avioliittoon liittyvin ilmaisuin. Avioliittohan on eräässä merkityksessä eräs kaikkein syvimpiä siteitä ihmisten välisissä suhteissa. Avioerojen, avoliittojen ja "vapaan" seksin aikakautena ihmiset yrittävät päästä tuostakin siteestä "vapaaksi", mutta seurauksena on kimppu erittäin hankalia ihmissuhteita ja yksinäisyyden tuskaa eikä suinkaan vapautta. Jumalan tarkoittama avioliitto, johon häneltä jatkuvasti pyydetään myös uutta rakkautta, ei todellisuudessa ole mikään kahle, vaan suurinta inhimillistä vapautta. Siinä saa etuoikeuden ilahduttaa toista ja vastata toisen toiveisiin ja tarpeisiin ja kokea todellista vapautta ja iloa.

Rakkaus

Tampereen Kansanlähetyspäiville saapunut Länsi-Japanin ev.lut. kirkon presidentti Kenjiro Adachi korosti puheessaan sitä, että rakkaus Jeesukseen Kristukseen ilmenee Hänen käskyjensä pitämisenä. Tämä painotus on mielestäni tosi tarpeen tämän päivän suomalaisille uskoville, koska edellä kuvattu väärä humanistinen vapausajattelu on tunkeutunut myös uskovien sydämiin. Sen vallassa saatetaan antaa ymmärtää, että myös vapaasta rakkaudesta Jeesukseen tapahtuva Herran käskyjen pitäminen olisi muka jonkinlaista lainomaisuutta, legalismia. Suomeen on levittäytynyt voimakas antinomistinen, lain hylkäävä ajattelu, jossa käytännössä Herran käskyjen pitämistä (lähetyskäsky, rakkauden käsky, joka täyttyy kymmenen käskyn noudattamisessa, seurakuntajärjestykseen liittyvät Herran käskyt jne) ei haluta nähdä sydämestä nousevana rakkauden ilmaisuna Herraa kohtaan, vaan jonkinlaisena kristillisyyden pakkopaitana, uutena lakina, jonka alle ei "evankeliumin vapauttamien" uskovien pidä suostua.

Tietysti on niin, että sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole Pyhää Henkeä eikä ole siis päässyt osalliseksi henkilökohtaisesta pelastuksesta, Jeesuksen rakkauden tuntemisesta, Raamatun epälukuiset uskoville osoitetut kehotukset ovat mahdottomia noudattaa ja raskainta mahdollista lakia. Sehän on yhtä mahdotonta kuin vaatia kuolleelta ihmiseltä elävän käytöstä. Mutta sille, joka on päässyt osalliseksi pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa, vapautettu syntiensä tuomiosta, saanut Pyhässä Hengessä uuden elämän ja päässyt vapaaseen yhteyteen Jumalan kanssa, siis elävälle uskovalle, Herran käskyt eivät ole taakka, vaan se käytännöllinen tapa, jolla rakkautta ilmaistaan.

Tämän päivän ihminen ajattelee rakkaudesta kovin tunnevaltaisesti, joten puhe käskyjen noudattamisesta rakkaudessa pysymisenä saattaa tuntua vieraalta. Kun tunteet haihtuvat, myös toiminta toisten hyväksi loppuu. Mutta raamatullinen rakkaus kulkee lähes päinvastaisessa järjestyksessä. Uskova saa ensin katsella Raamatun Sanan peilistä Jeesuksen kasvoja, siinä hän saa uuden voiman ja lähtee kuuliaisuudessa tekemään Herran käskyjen mukaan niin kuin on kirjoitettu ja lopulta sen seurauksena syntyvät hyvät tunteetkin, ilo saada vapaasti palvella – niin jopa vihamiehiä.

Rakkaus ei voi lähteä liikkeelle muusta kuin  vapaudesta, tuosta oikeasta sydämen vapaudesta. Vain vapautettu voi rakastaa. Mutta se ilmenee sitten juuri niin kuin Luther totesi: "Kristitty on kaikkien altis palvelija ja jokaisen alamainen." Saamme siksi rukoilla itsellemme todellista vapautta Jeesukselta voidaksemme noudattaa Hänen sanaansa ja palvellaksemme toisiamme.


Ystävien keskellä

Välikausilomamme (lue lyhyt kotimaantyöjaksomme Suomessa) on kääntymässä viimeisille metreille. 26.8. palaamme Japaniin yhdessä Sinikan kanssa. Huolimatta Suomen jaksomme lyhyydestä (4-5 kk) olemme saaneet iloksemme tavata yllättävän suuren joukon teistä ystävistämme kierrellessämme eri nimikkoseurakunnissamme ja Kansanlähetyspiireissä. Lämmin kiitos siitä rakkaudesta ja huolenpidosta, jota olemme eri puolilla saaneet. Olemme saaneet vierailla Pyynikin, Akaan, Anjalankosken, Langinkosken ja Hausjärven seurakuntien eri tilaisuuksissa. Olemme käyneet pitämässä oppitunteja kouluissa ja rippikoulussa. Nilsiässä, Kaavilla, Kuopiossa, Jäppilässä, Lappeenrannassa, Kouvolassa, Hauhossa, Tampereella, Ikaalisissa, Raumalla ja Helsingissä saimme jakaa Sanaa ja Japanin lähetyksen kuulumisia ja kokea iloa ja yhteyttä Herran omien kanssa. Lisäksi olemme Suomen poikkeuksellisen kauniissa suvessa saaneet vierailla monissa kodeissa ja kesämökeillä. Kansanlähetyspäivät olivat tietysti kohokohta, jossa tai ainakin vilahdukselta nähdä suurta joukkoa ystäviä ja esirukoilijoita.

Hallinnollisia kuvioita

Hallinnolliseen työskentelyynkin jouduin Ryttylässä Japanin kentän asioita vähäksi aikaa setvimään. Länsi-Japanin kirkossa tullaan parin vuoden sisällä ottamaan kantaa mahdolliseen naispappeuden hyväksymiseen tai hyväksymättä jättämiseen. Kirkko haluaa tehdä päätöksensä itsenäisesti ja nimenomaan Raamattuun sitoutuen. Mutta koska lähetysten mielipidettä ja kokemuksia kirkossa myös kysytään ja arvotetaan, käänsin tämän asian tiimoilta vuosien varrella julkaistut Kansanlähetyksen kannanotot japaniksi.

Uusi osoite

Kiitollisin mielin ja virkeinä saamme palata kentälle uusiin kuvioihin Itä-Fukuyaman seurakuntaan. Olemme täysin tietoisia siitä, että emme omassa varassamme emmekä omalla viisaudellamme mitään hyvää saa aikaan työalallamme. Aralla mielin, mutta toisaalta Herraan luottaen olemme lähdössä matkaan. Tämän työkautemme pituudeksi on sovittu kolme vuotta. Osoitteemme tulee siis olemaan 28.8. lähtien seuraava (sähköpostiosoitteet pysyvät ennallaan):

Jorma ja Lea Pihkala
8-13-10 Makuyamadai
Fukuyama-shi
721-0913 Japan
Puh. +81-849-47-6602
Uutisia Japanin suunnalta

Aon seurakunnasta olemme pastori Uedalta saaneet iloisen uutisen, että 83-vuotias Kukkulanjuuri –niminen (Japanissa on tulossa voimaan yksityisyyden suojaa koskeva uusi lainsäädäntö, joten jatkossa en ns. julkisia henkilöitä lukuun ottamatta voi kirjoittaa kiertokirjeisiin henkilönimiä sellaisenaan ilman asianomaisen lupaa, joten käytän joko etunimiä tai sumunimien suomenkielisiä versioita) mies, joka on pitkään sairastellut, saatiin 24.4. liittää kasteessa Jumalan seurakuntaan. 14.7. saatiin viettää toista juhlaa, kun jo pitkään kirkossa käynyt noin 70-vuotias rouva Kallioniemi, jonka nuorena kuollut tytär oli kristitty, kastettiin. Kaksi muutakin henkeä on valmistautumassa kasteelle. Työ Aossa on erittäin myönteisessä vaiheessa. Muistetaan rukouksin edelleen pastori Uedan perhettä ja koko seurakuntaa.

Kenttämme sai kesäkuun lopulla vahvistusta, kun Henry ja Taija Liivola saapuivat Nishinomiyaan. He ovat aikanaan olleet aloittelemassa työtä siellä ja saavat nyt jatkaa tutussa maastossa. Iloitsemme myös siitä, että talvikauden aikana saamme pitää neljää eri nuorta aktiolaisina kentällämme (Liivolan Raakel ja Rea, edellinen elo - lokakuun, jälkimmäinen tammikuusta eteenpäin, Hukarien Sara-Maaria ja Arni, molemmat koko vuoden). Nuorisotyö on Länsi-Japanin kirkolle suuri haaste ja näiden japania taitavien lähettilasten panos voi olla todella suuri. Toisaalta keskeinen rukouksemme on, että saisimme kentälle uusia tuoreita pysyviä lähettejä.

Iloisia perhetapahtumia

Iloinen odotuksemme sai täyttymyksensä, kun kolmas lapsenlapsemme Asakon ja Laurin esikoispoika Benjamin Samuel Palmu (jonka kastejuhla on tätä kirjoittaessani vielä edessäpäin 18.8.) syntyi 1.7. Suuri lahja on uusi elämä. Herra sen antaessaan ei tähtää yhtään vähempään, kuin että Benjamin saisi vaeltaa koko elämänsä Herran edessä ja viettää sen päälle vielä koko iankaikkisuuden Hänen kanssaan taivaassa. Isovanhempina saamme iloisen tehtävän kantaa rukouksin lastenlapsiamme.

Ilo oli yhtä suuri meille isovanhemmille, kun saimme vihdoin 5.8. tavata ensi kertaa toisen lastenlapsistamme Alex Kristian Kiviniemen, kun Hanna ja Seppo sekä Leo ja Alex tulivat Madridista kesälomalle Suomeen. Pikku Alex (5 kk) valloitti paikan isovanhempiensa sydämissä toki jo synnyttyään, mutta erityinen ilo on ollut saada häntäkin hoitaa, sillä valoisan Alexin kasvu on alku kuukausina ollut melko itkuista sairastelujen vuoksi. 2½ -vuotiaasta Leosta on kasvanut vekkuli poika, joka juttelee vilkkaasti. Syksystä hänellä alkaa jo leikkikoulu ja suomen lisäksi espanjan kieli tulee kuvioihin.

Heti Japanista palattuaan huhtikuussa Kaarina matkusti Madridiin kolmeksi kuukaudeksi hoitamaan Alexia ja Leoa. Samalla hän vapautti Hannan toimimaan paikallisen seurakunnan äiti-lapsipiirin ja japanilaisen raamattupiirin tehtäviin sekä muihin tehtäviin, missä Kiviniemien perhe antaa merkittävää tukea uuden seurakunnan perustamisessa alueella, jossa he asuvat. Kaarinalla jatkuvat opinnot Lahdessa syyskuussa.

Kirkkaan kuulaassa ja lämpimässä elokuun säässä saimme suurella ystävä ja sukulaisjoukolla 10.8 viettää Sampon ja Ella-Riian häitä Raumalla. Vieraita oli aina Japanista ja Kanadasta asti. Rikas ja iloinen oli tuo juhla, josta nuoripari häämatkansa jälkeen siirtyy sitten tamperelaiseen arkeen. Ensi vaiheessa se merkitsee sitä, että opiskelijoiden perheasuntojonossa päästäisiin eteenpäin tai että Tampereelta muuten löytyisi asunto. Toistaiseksi he joutuvat pitämään kortteeria Ellan opiskelija-asunnon huoneessa. Sampolla kulunee vielä vuosi Hämeen Ammattikorkeakoululla Riihimäessä, mutta viikoittaisia käyntejä ei kertyne kohtuuttomasti. Ellalla jatkuu TKK Hervannassa.

Häihinkään emme onnistuneet saamaan koko perhettämme kasaan, koska Tomio ja Päivi eivät päässeet tulemaan Tokiosta. Tokion kesä onkin tänä vuonna ollut poikkeuksellisen kuuma. Päivi on tosin syyspuolella tulossa hiukan pitemmälle jaksolle Suomeen tekemään diplomityönsä valmiiksi Tokion yliopistossa tekemiensä tutkimusten pohjalta.

Helena on ollut meille suureksi avuksi täällä Ryttylässä. Sinikka puolestaan odottaa innolla paluuta Japaniin Fukuyamaan, sillä hän on käynyt paikan päällä ja tietää millaisiin oloihin olemme muuttamassa.

Tiettyä haikeutta

Elokuun alkupäivinä äitini Lilja (90) oli meillä syömässä. Siinä jutellessamme hän totesi, että voi olla, että hän ei enää jaksa ensi talvea, koska ruumiin voimat alkavat ehtyä ja kivut yltyä. Mutta heti perään hän totesi, ettei hänelle ole mikään ongelma puhua kuolemastaan, vaikka vanhustenryhmissä aiheesta ei oikein saisi puhua. Hän tietää mihin on matkalla. Taivasikävä on ihan todellinen, ei vain halua päästä pois tämän päivän kivuista, vaan koska taivas on niin suunnattoman hyvä paikka mennä. Meidän lähtöämme Japaniin hän ei kuitenkaan yhtään jarruttele, pikemminkin päinvastoin. Ei kestänyt kuin viikko, niin hän joutuikin sitten sairaalaan, mutta tätä kirjoittaessani on kyllä jo tehty suunnitelmia kotiin pääsemiseksi ja päivittäisen kotihoidon ja tuen järjestämiseksi.

Lean äiti Valerie (85) asustelee Helsingissä ja on varsin hyvässä kunnossa. Lealle on ollut tärkeätä saada viettää aikaa myös äitinsä luona.

Matka kauas pois lasten ja lastenlasten luota on myös omalla tavallaan haikeaa, mutta niin kauan kuin Herra terveyttä antaa haluamme hänen työssään palvella. Leankin kunto on koko kesän ollut todella hyvä. Haluamme kuitenkin näissäkin asioissa jäädä esirukoustenne alle.

Siunattua syyskauden Sinulle ja rakkaillesi!

Jorma ja Lea Pihkala + lapset ja lastenlapset

 
Tuen yhteystiedot:

Taloudellisen tuen työllemme voi kanavoida Akaan, Pyynikin, Langinkosken, Anjalankosken ja Hausjärven seurakuntien kautta tai Hämeen, Helsingin, Etelä-Saimaan, Pohjois-Savon tai Kymenlaakson Kansanlähetyspiirien kautta. Jos et asu millään näistä alueista, käytä Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetyksen tiliä. Vierellä piirien yhteys ja tilitiedot.

 

  • Etelä-Saimaan Ev.lut. Kansanlähetys:
    EKOP 562009-440065
    Raatimiehenk. 13,
    53100 Lappeenranta
    puh. 05-453 0225,

  • Hämeen Ev.lut.Kansanlähetys:
    TSOP 573008-245702
    Hämeenpuisto 41,
    33200 Tampere,
    puh. 03-212 0778,

  • Helsingin Ev.lut. Kansanlähetys:
    Leonia 800010-1558247
    Karjalankatu 2 A 6,
    00520 Helsinki,
    puh. 09-877 0060,

 

  • Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetys:
    OP 575001-249888
    Torvitie 3,
    45130 Kouvola,
    puh. 05-311 7193,

  • Pohjois-Savon Ev.lut. Kansanlähetys:
    Merita 107830-201938
    Tulliportink. 26,
    70100 Kuopio
    puh. 017-262 2082