Jorma ja Lea Pihkala
8-13-10 Makuyamadai
Fukuyama-shi
721-0913 Japan
Puh. +81-849-47-8150

http://www.pihkala.net

 

29.3.2003

Pääsiäisriemua, rakkaat ystävät! 
 

Aiemmat ystäväkirjeemme löytyvät seuraavan linkin alta:

http://www.pihkala.net

 

 

 

"Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista esikoisena kuoloon nukkuneista." (1. Kor. 15:20)

Ylösnousemuksen tosiasia ja ylösnousemususko
Kristillinen usko seisoo tai kaatuu Jeesuksen Kristuksen ruumiillisen ylösnousemisen mukana. Ellei Jeesus noussut haudasta, on uskomme turhaa ja itse asiassa uskovat kristityt ovat maailman surkuteltavimpia olentoja - niin kuin Paavali asian ilmaisee.

Tänä päivänä on tosin muodikasta puhua uskosta, joka ei tarvitse mitään perusteita, ikään kuin usko kykenisi luomaan tyhjästä kohteensa. On tietysti lukemattomia tapoja kuvitella sellaista, mikä ei ole totta ja jopa uskoa näihin harhakuvitelmiinsa, mutta mistään sellaisesta ei kristillisessä uskossa voi eikä saa olla kysymys. Kristillinen usko ei synnytä uskon kohdetta ylösnoussutta Herraa, vaan ylösnoussut, ja siksi myös läsnä oleva, elävä Herra herättää jopa epäuskoisissakin sydämissä uskon.

Herra tuo epäuskoiselle mahdollisuuden uskoa
Ensimmäiset Jeesuksen ruumiillisen ylösnousemuksen epäilijät ja sen jopa epäuskossa torjuvat olivat Hänen omat opetuslapsensa. Herra joutui siksi useasti ja eri tavoin, toisistaan poikkeavissa olosuhteissa osoittamaan heille, että Hän eli ja että Hänen ylösnousemuksensa oli niin kouriintuntuva, että Häntä ei vain nähty, vaan Häntä voi koskea, Hän viritteli tulen ja tarjoili uudessa ylösnousemusruumiissaan, Hän söi omiensa kanssa ja he saattoivat käydä pitkiäkin keskusteluja Hänen kanssaan.

Ylösnousemuksen tosiasia ja Ylösnousseen Herran toiminta herätti lopulta opetuslapsissa uskon - jopa kuolemaa uhmaavan uskon, mutta se oli Herran toiminnan tulos. Evankeliumit on kirjoitettu meitä varten juuri siksi, että niiden totuudellinen ja vastaansanomaton todistusaineisto saisi meidät vakuuttuneeksi Ylösnousseen läsnäolosta ja veisi sellaiseen yhteyteen elävän Herran kautta, että Hänen elämänsä synnyttää meissä uuden elämän.

Kuolema ja opit kuoleman jälkeisyydestä
Kuoleman ongelmaan ei ole mitään muuta todellista ratkaisua kuin se, että aidosti kuollut ihminen, jonka kuolema on myös toteen näytetty ja kestänyt riittävän kauan, jotta epäilyt valekuolleena olemisesta voidaan torjua, nousee ruumiillisesti ylös eikä koskaan sen jälkeen enää kuole. Mikään opetus kuolemanjälkeisyydestä ei nimittäin poista itse kuolemaa eikä ilman kuolleista nousemista sitä paitsi ole mitään varmuutta siitä, että mitään kuoleman jälkeisyyttä on edes olemassa puhumattakaan siitä, että voitaisiin tietää kuolemanjälkeisyyden luonteesta mitään. Mitkään rajakokemukset tai ruumiista poistumiskokemukset eivät nimittäin anna mitään uskottavaa ratakisua itse kuoleman kysymykseen. Ainoastaan Jeesuksen ruumiillinen ylösnouseminen tuo vastauksen kuoleman tosiasian edessä. Vain Ylösnousseen opetus kuoleman jälkeisyydestä ja iankaikkisuuden luonteesta voidaan ottaa vakavasti.

Sielun ja ruumiin pelastus
Jumala on Jeesuksen ristinkuoleman ja kuolleista nousemisen kautta valmistanut meille ei vain syntien anteeksiantamusta ja iankaikkista elämää, joka alkaa jo täällä ajassa, vaan myös ruumiin lunastuksen tai niin kuin yhtä hyvin voisimme sanoa ruumiin pelastuksen. Juuri se ruumis, joka kaikessa raihnaisuudessaan on nyt yllämme, on maaksi muututtuaan nouseva ylös (tai Jeesuksen paluun yhteydessä muuttuva) iankaikkiseksi uudeksi ruumiiksi, joka on oleva sitten myös pelastuneen sielun iankaikkinen asunto. Herra on valmistanut meille sekä sielun että ruumiin pelastuksen ja, kun ne molemmat ovat tulleet yhdeksi, olemme ehjiä, kokonaisia ja kokonaan pelastettuja.

Teologista työskentelyä
Tässä kirjeessä haluan valottaa erästä tärkeää osaa lähetystyöstä, jota jatkuvasti muodossa ja toisessa tapahtuu kaiken toiminnan taustalla. Kysymys on hengellisten ja teologisten ongelmien selvittelystä täkäläisessä kulttuurissa ja tämän yhteistyökirkkomme kuvioissa.

Länsi-Japanin ev.lut. kirkko
Kuuluminen Länsi-Japanin ev.lut. kirkkoon merkitsee Itä-Fukuyaman seurakunnalle ei vain laajempaa uskon yhteisöä ja keskinäistä rohkaisun ja auttamisen mahdollisuutta, vaan myös vastuun kantamista kokonaiskirkon monista tehtävistä ja myös ongelmista ja kipukohdista. Kokonaiskirkon keskustoimisto sijaitsee Kobessa Raamattukoulun, Teologisen seminaarin ja Luterilaisen tunnin radio-työ keskuksen yhteydessä. Lisäksi kirkolla on ulkolähetystyötä, luterilaiseen uskoon liittyviä kirjoja kirjoitetaan ja julkaistaan, Hiruzenin ylängöllä on leirikeskus ja seurakunnilla on alueellisia syventymispäiviä ja nuorisotyötä jne. Pienelle kirkolle nämä yhteiset projektit ovat melkoinen taloudellinen haaste. Mutta kaikkein vaativimman haasteen muodostaa kirkon yhtenäisen hengellis-teologisen linjan varjeleminen ja syventäminen.

Kysymys paimenen virasta
Tähän liittyy asia, joka on viime kuukausina työllistänyt jokaista paikallisseurakuntaa. Vuoden kuluttua maaliskuussa 2004 kirkolliskokouksen päätettäväksi tulee kysymys siitä avataanko pappisvirka myös naisille tässä kirkossa vai ei. Kirkon keskusjohto on jakanut seurakuntiin varsin laajan raamattu-teologisen aineiston sekä asiaa vastustavia kirjoituksia että sitä puoltavia kirjoituksia ja on pyytänyt sekä kunkin seurakunnan seurakuntaneuvostolta että seurakunnan pastorilta erilliset lausunnot ja kannanotot asiaan. Niiden antamisen määräaika päättyy huhtikuun lopussa, joten seurakuntaneuvostomme on joutunut tosissaan paneutumaan kysymykseen. Asia on vienyt yllättävän paljon aikaa ja voimia.

Omasta puolestani olen myöskin joutunut näin ollen laatimaan oman lausuntoni asiasta. Kun siellä Suomessa on juuri vietetty naispappeuden 15 -vuotisjuhlia ja edelleen kysymys jakaa syvästi Raamattuun uskovien rivejä, ei ole mitenkään helppoa lausunnon antaminen. Tavallisena maallikkokristittynä olen Suomessa voinut pitää tiettyä hajurakoa tuohon ongelmaan, mutta täällä täkäläisen seurakunnan paimeneksi nimitettynä olen joutunut varsin perusteellisesti asiaa pohtimaan. Asian käsittely on paljastanut itselleni sen, että kysymys ei ole pelkästään siitä, sopiiko nainen papiksi vai ei, vaan paljon syvällisempi kysymys, jossa on pakko käydä käsiksi sellaisiin kysymyksiin kuin, millä tavalla Raamattua voi ja saa tulkita, millaiset motiivit meitä hallitsevat silloin, kun Raamattuamme luemme, ja annammeko todella Raamatun hallita itseämme, ajatteluamme vai hallitsemmeko me ja sovellammeko me Raamattua, niin kuin se meille parhaiten sopii.

Mitä enemmän olen asiaa yhdessä seurakuntaneuvostomme kanssa ja erikseen omassa Raamatun tutkistelussani miettinyt, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että Jumala ei ole tarkoittanut seurakunnan paimenvirkaa naisille, vaikka onkin tarkoittanut heille tavattoman tärkeän ja merkittävän joukon tehtäviä evankeliumin eteenpäin viemisessä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että esimerkiksi Suomen ev.lut. kirkossa naispappeina toimivat uskovat ja monella tavalla lahjakkaat naiset eivät voisi olla aidosti Jumalan käytössä. Jumalahan ei armolahjojaan ja kutsumustaan kadu, mutta Jumala ei Raamatusta saamani käsityksen mukaan käytä heitä siksi että he ovat pappeja vaan siksi, että heillä on kaikkia kristittyjä koskevan yleisen pappeuden perusteella Jumalalta saatu kutsu ja varustus moniin palvelustehtäviin Herran viinitarhassa.

Ensivuoden kirkolliskokouksen linjanveto on erittäin tärkeä koko kirkkomme tulevaisuutta ajatellen, joten pyytäisin esirukousta, että siinä saisi tapahtua Jumalan tahto.

Avioliittoon vihkiminen
Pari muutakin ajatustyötä vaativaa asiaa on ollut työn alla. Toinen liittyy siihen, että jo lähes 80% kaikista avioliittoon vihkimisistä tapahtuu kristillisin muodoin tässä maassa, jossa kristittyjen määrä on kuitenkin vain vajaa 1% väestöstä. Kaunis uusi kirkkomme, joka sai syksyllä melkoista mainosta paikallisessa TV:ssä, vetoaa vihkimistä suunnitteleviin pareihin ja olemme joutuneet miettimään, millaisin perustein ja ehdoin vihkimisiä tässä kirkossa voimme suorittaa. Tälle keväälle on jo sovittu kolmet häät, joista yhdet tätä kirjoittaessa on jo takanapäin. Nykyinen käytäntömmehän on sellainen, että vihkimistä haluaville pidetään kolmen kerran avioliittokurssi, heidän edellytetään osallistuvan vähintään kerran jumalanpalvelukseen ja heille annetaan luettavaksi kristillinen kirja ennen kenraaliharjoituksia ja vihkimistä. Mutta kaikille vihkimistä pyytäneille emme sitä ole antaneet. Esimerkiksi eronneiden ja uudelleen naimisiin menevien vihkimyksiä emme ole lähteneet suorittamaan. Mutta muitakin ongelmakohtia tässä monia ensikertalaisia kirkkoon kokoavassa työmuodossa on, joten mietittävää riittää.

Kirkkojärjestys
Kolmas teologisen pohdinnan aihe on kirkkomme järjestys, joka korostaa ns. vanhimmiston jäsenten roolia seurakunnassa. Seurakuntaneuvosto muodostuu pastorista, vanhimmiston jäsenistä ja muista jäsenistä. Vanhemmiston jäsenten tehtävä on osallistua seurakunnan sielunhoitoon ja julistustyöhön yhdessä pastorin kanssa. Tämän järjestysmuodon taustalla on Japanin seurakuntien kasvun pahin yksittäinen ongelma eli työntekijäkeskeisyys, joka kieltämättä vaivaa suomalaistakin seurakuntaelämää. Vanhimmiston jäsenten tehtävä on siis jakaa hengellisen johtajuuden ja vastuun taakkaa maallikkojen suuntaan. Mutta käytännössä asia ei suinkaan ole toiminut ongelmitta, joten tässäkin asiassa käydään keskustelua kirkkomme sisällä.

Evankelioinnin kevät
Kun talvi on taittunut, luumut kukkineet ja kirsikan aika käsillä, niin japanilaisilla seurakunnilla alkaa kesäisen Suomen lämpötiloissa kiivas kevätevankelioinnin sesonki. Huhti-toukokuu onkin täynnä kaikenlaisia tapahtumia, joiden puolesta pyytäisimme esirukouksianne:

Maaliskuussa aloitimme kotikokoukset kirkkomme naapuritalossa! Siinä asuu seurakuntaneuvostomme puheenjohtaja ja hän haluaa kutsua ystäviään ja naapureitaan Sanan ääreen. Monille heistä kynnys viereiseen kirkkorakennukseen olisi vielä liian korkea.

Huhtikuun 12. aloitamme miehiä tavoittavaa toimintaa eli kutsumme miehiä syömään kirkolle kunnon aterian ja keskustelemaan vapaasti. Kirkkomme vaikutuspiirissä on useitakin miehiä, joille tulo tämän tyyppiseen yhdessä oloon lienee helpoin kanava tulla sanan ääreen.

Pääsiäisviikolla saamme vieraaksemme pariksi päiväksi Tapio ja Ritva Kangasniemen Tampereelta. He pitävät sielunhoidon kurssin ja antavat yksilöllistä sielunhoitoa halukkaille. Psyykkisten sairauksien kanssa kamppailevia kirkon lähipiirissä kyllä riittää.

Bingo on sen alueen vanha nimi, johon Fukuyama kuuluu. 24.4. pidetään alueen eri kirkkojen yhteistyönä Pääsiäisfestivaali, jossa musiikista vastaa kuoro, joka laulaa negrospirituaaleja ja puheen pitää entinen järjestäytyneen rikollisuuden kangsteri, mutta nykyinen evankelista.

Seurakuntamme pienoismyyjäiset pidetään 29.5. Niissä on tarkoitus keskittyä tällä kertaa ruokatavaraan.

Toukokuun lopulle 24.-25. on suunniteltu sitten lasten erityiskokous ja evankelioimispäivät, joissa meitä palvelee talvitiimi ja Ruotsista tuleva Alfa & Omega aktiotiimi sekä julistajana nuori pastori Igi. Tavoitteemme on koota nimenomaan nuoria sanan ääreen. Tiimi lähtee myös kaduille ja kujille evankelioimaan. Kokoussarjan kohokohdaksi olemme suunnitelleet ulkoilmakokousta läheiseen suosittuun puistoon.

Lea jatkaa

Oi rakkain Jeesukseni, piinattu verinen,
jo särkyy sydämeni, kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla pää pyhä kruunattiin.

Ah kuinka, Herra taivaan, säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja vain vihaa ansaitsin.
Ristisi tähden kurja sain armon kuitenkin.

Virsi 63 tulisi olla minulle joka päivä totta.

Kevät on lähellä ja siunattu pääsiäisaika. Pääsiäiseen liittyy synkkä ja ahdistava pitkäperjantai. Ristin puulla rakas Mestari Jeesus kärsi minunkin kaikki syntini sekä sovitti ne Pyhän Jumalan kanssa. Kolmantena päivänä Kristus nousi kuolleista. Jo lapsuudesta koin tuon iloisen ja riemullisen ylösnousemuspäivän ulkonaisesti myös aurinkoisena ja valoisana päivänä. "Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa." Tämä Sana kuuluu meille jokaiselle. Saamme sen omistaa itsellemme.

Iloa perheestä
Olemme saaneet pitää lapsiamme täällä luonamme. Joulusta oli kuukauden ajan Helena-tyttäremme. Koko helmikuun oli Asako ja kahdeksan kuukauden ikäinen Benjamin meitä ilahduttamassa. Benjamin on saanut Jumalalta synnyinlahjaksi iloisen ja valoisan luonteen. Hän jaksoikin naurattaa meitä kuukauden. Jormalla ja minulla oli poskilihakset aina iltaisin hellänä. Nauroimme koko vuoden tarpeet.

Kiersin Asakon sekä Benjaminin ja Sinikan kanssa autolla Shikokun saarella. Saimme tavata monia ystäviä. Asakolle tuo saari on merkittävä, sillä se on hänen syntymäsaarensa. Kävimme katsastamassa Nishinomiyan, Kooben sekä Ashiyan. Sen matkan teimme pikalinja-autolla. Asako ja Benjamin palasivat Suomeen Tokion kautta. He olivat pari yötä Tomion ja Päivin luona. Isä, Lauri Palmu odottikin jo malttamattomana matkalaisia Suomen päässä.

Työkuvioita
Työ kirkolla on ollut haasteellista. Olemme rukoilleet uusia lapsia pyhäkouluun. Viime sunnuntaina tuli kahdeksan lasta kirkolle. Englannin ryhmissä on 14 lasta ja 6 aikuista. Englanninkielen ohella heille opetetaan Jumalan Sanaa. Naisten kutsuvassa pohjoismaisessa ruokapiirissä on ollut 8-14 ihmistä. Heilläkin on oma Sanan opetushetki. Vuoden alusta aloitimme aamurukoushetket kaksi kertaa viikossa. Niissä on ollut 3-4 ihmistä. Viikossa on myös Raamatun opetusryhmiä neljä.

Jumalanpalveluksissa on ollut keskimäärin 27-38 ihmistä. Etsijöitä on kymmenkunta. Jospa he löytäisivät Jeesuksen omana Vapahtajanaan. Häitä olemme saaneet viettää kaksi kertaa ja edessä on vielä kahdet häät. Jorma antaa jokaiselle parille kristillistä avioliitto-opetusta. Häiden ulkonaiset valmistelut teemme seurakuntalaisten kanssa yhdessä.

Ihmiset sairastavat ja joutuvat onnettomuuksiin. Sairaskäynneillä on käyty katsomassa erästä auto-onnettomuuspotilasta. Hän on toipumassa ja on aloittanut kävelyharjoitukset. Oman lähetyksemme lähetti on ollut Suomessa saamassa hoitoa. Kovasti odotamme Jumalan parantavaa kosketusta hänen kohdallaan ja paluuta takaisin kentälle.

Kiitos rukoustuestanne
Oma terveys on ollut kohtalaisen hyvä. Sinikka on ollut tavallista paremmassa kunnossa. Äitini Suomessa on selvinnyt sydänkohtauksestaan ja on palanut sairaalasta kotiin. Tämä kaikki on Jumalan suurta armoa ja lahjaa. Kiitos teille kaikki ystävät esirukouksistanne.

Siunausta toivottaen

Jorma, Lea ja Sinikka Pihkala

 

 
Tuen yhteystiedot:

Taloudellisen tuen työllemme voi kanavoida Akaan, Pyynikin, Langinkosken, Anjalankosken ja Hausjärven seurakuntien kautta tai Hämeen, Helsingin, Etelä-Saimaan, Pohjois-Savon tai Kymenlaakson Kansanlähetyspiirien kautta. Jos et asu millään näistä alueista, käytä Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetyksen tiliä. Vierellä piirien yhteys ja tilitiedot.

 

  • Etelä-Saimaan Ev.lut. Kansanlähetys:
    EKOP 562009-440065
    Raatimiehenk. 13,
    53100 Lappeenranta
    puh. 05-453 0225,

  • Hämeen Ev.lut.Kansanlähetys:
    TSOP 573008-245702
    Hämeenpuisto 41,
    33200 Tampere,
    puh. 03-212 0778,

  • Helsingin Ev.lut. Kansanlähetys:
    Leonia 800010-1558247
    Karjalankatu 2 A 6,
    00520 Helsinki,
    puh. 09-877 0060,

 

  • Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetys:
    OP 575001-249888
    Torvitie 3,
    45130 Kouvola,
    puh. 05-311 7193,

  • Pohjois-Savon Ev.lut. Kansanlähetys:
    Merita 107830-201938
    Tulliportink. 26,
    70100 Kuopio
    puh. 017-262 2082