Jorma ja Lea Pihkala

11-11-302 Ishizai-cho

Nishinomiya-shi
662-0928 Japan

994-81-798-33-8551

 

 

Rakkaat ystävät!                            Nishinomiya 27.1.2000

 

Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeään. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi. Hän lunastaa sinun elämäsi turmeluksesta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella. Hän tyydyttää sinun halajamisesi hyvyydellään, niin että nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. (Ps. 103:1-5)

 

Mikä on uskovan kristityn ensimmäinen tehtävä aamulla, kun silmät avautuvat? Onko se ristiä kädet ja rukoilla vai ehkä avata Raamattu ja lukea aamun sanaa? Molemmat asiat ovat kyllä erittäin tärkeitä ja suositeltavia, jos mielimme elää rikasta elämää Herran yhteydessä, mutta ennen niitä tulee kuitenkin eräs asia. Sitä kuvaa hyvin kuuluisa "ylistys- ja kiitospsalmi" 103. Olen tosin sitä mieltä, että riemullisesta sävystään huolimatta psalmin kirjoitustilanne oli mitä masentavin. Kuningas Saul oli kateuden ja vihan vallassa ajamassa takaa Daavidia, joka oli piiloutunut Adullamin luolaan vuoristossa. Kivilattialla huonosti nukutun yön jälkeen Daavid palaa masentavaan tietoisuuteen siitä, että Saul saattaa milloin tahansa saada hänen pakopaikkansa selville ja hyökätä hänen kimppuunsa. Sumuisessa ja hyisessä aamussa hän alkaa puhua masentuneelle sielulleen:

"Hei sielu, sinä joka asut minun vilusta värisevässä masentuneessa ruumiissani, hei sielu - niin ja ruumis myös mukaan! Alapas kiittää Herraa! Älä unohda millainen Herra on ja mitä Hän on sinulle tehnyt." Daavid toistaa vielä kehotuksensa: "Sielu, hoi, muistelepa nyt Herran tekoja!" Ja sitten Daavid alkaa luetella Herran suuria armotekoja, ei vain ikään kuin sivustakatsojana vaan muistuttaen kaiken aikaa sielulleen siitä, että Herra on tehnyt kaiken juuri häntä varten.

 

 

 

 

 



Itse asiassa Daavid julisti evankeliumia omalle sielulleen. Se on jokaisen uskovan tärkein tehtävä aamuisin. Evankeliumi on pelkkää Herran tekojen luettelemista, mutta mikä parasta juuri minun sieluani ja minun ruumistani varten tehtyjä tekoja. Psalmi on aivan täynnä sanoja "Herra..., Herra..., Herra..., Hän..., Hän..." Evankeliumi on julistettava kaikille luoduille. Muista siksi julistaa se itsellesikin, sillä Sinäkin olet Herran luoma.

 

Kun olet julistanut hyvän uutisen Herran armosta ja anteeksiantamuksesta, Hänen voitostaan ylösnousemuksessa ja Hänen suurista teoistaan sydämellesi, ja olet muistuttanut, että Sinäkin saat olla Herran armahtama, Jumalan lapsi sulasta armosta, on ilo saada kertoa samasta asiasta sitten muillekin.

Evankeliumi on Jumalan voima, se antaa aamu aamulta Sinulle uuden voiman, uuden virvoituksen ja uuden toivon. Siksi aloita aamusi julistamalla sielullesi evankeliumia aivan riippumatta siitä millainen mielialasi milloinkin sattuu olemaan. Voi olla, että jos seuraat Daavidia psalmin 103 ihan loppuun asti, mielialasikin saattaa muuttua masennuksesta Herran ylistykseen. Mutta vaikka ei vaihtuisikaan, Herran teot pysyvät samoina ja muuttumattomina Sinua kohtaan. Evankeliumi on juuri Sinua varten! Ja sitten myös meidän vierellämme kulkevia japanilaisia varten.

 





Joulu 1999

 

Vaikka olemme jo pitkällä vuodessa 2000 haluan kiittää kaikkia teitä, jotka joulun alla eri tavoin muistitte minua täällä Japanissa ja Leaa Ryttylässä. On ollut ilo tajuta, miten moni meitä rukouksin kantaa. Nyt kun olemme molemmat täällä Japanissa haluamme kätkeytyä edelleen esirukouksiinne.

 

Nishinomiyan seurakunnan joulujuhla pidettiin 19.12. mereen tekosaarelle rakennetulla uudella kerrostaloalueella läänin talojen kokoustilassa. Läänin taloissa asuu ihmisiä, jotka ovat muuttaneet maanjäristyksen jälkeisistä väliaikaisparakeista näihin uusiin taloihin. Monet heistä ovat iäkkäitä eivätkä ole kyenneet nousemaan henkisesti maanjäristyksen aiheuttamista järkytyksistä. Saimme taloja ylläpitävältä organisaatiolta  kutsun viedä toivoa näiden ihmisten keskuuteensa.

 

 

 

 



Joulujuhlaan tuli mukaan kaikkiaan 43 henkeä. Oma 15 hengen seurakuntamme esitti joulukuvaelman, ILO -yhtyeemme johti joululauluihin ja radiopastori Ariki jakoi sanaa. Suomalaiseen jouluun kurkistimme diojen kautta ja sitten kaikki saivat syötävää, sopivan annoksen Elämän sanaa ja kristillisen kalenterin joululahjaksi.

 

 

 

Oli suuri ilo saada jakaa elämän sanaa ja iloitsimme, kun moni toivotti meidät tervetulleeksi uudelleen.

 

Iloitsimme myös Awajin työpisteen joulujuhlasta, johon osallistui noin 70 henkeä, sekä Otsun seurakunnan Jasukolla (Japanin Suomalaisella koululla) pidetystä joulujuhlasta, johon kokoontui kokonaista 100 henkeä. Viimekesimainittu asia on rohkaissut Otsun seurakuntaa katsomaan rohkeasti tulevaisuuteen ja viemään sanaa eteenpäin maaperällä, joka on koettu ajoittain vaikeaksi.

 

Joulukuussa sain vihdoin avatuksi myös Nishinomiyan seurakunnan omat kotisivut osoitteeseen:

http://www.sekl.fi/nishinomiya

Sivut ovat japaninkielisiä, mutta jos Sinulla on Internet-yhteys, voit käydä ainakin vilkaisemassa kuvia. Länsi-Japanin Ev.lut. Kirkko haluaisi avata myös omat kotisivunsa ja olen hiukan antanut koulutusta keskustoimiston väelle asian tiimoilta. Tietokoneosaamiselle olisi tässäkin maassa kysyntää enemmän kuin mihin millään voimavarat antavat myöten.

 





Uudet kuviot

 

22.12. suuntasin matkani kohti Suomea. Kaksi ja puoli viikkoa lensi joulun vieton lisäksi Lean tavaroiden pakkailussa ja kaikenlaisissa lähtövalmisteluissa. Ilo oli tavata monia ystäviä, joita varsinkin vuoden alun työntekijäseminaarin ansiosta ehdin Ryttylässä tavata runsaasti. Matkasta tänne ja asettumisestamme näihin kuvioihin pakisee Lea alempana lisää.

 

Huhtikuusta työkuviomme tulevat muuttumaan merkittävästi, kun vastuullemme tulee isohko noin 140 hengen 37 vuotta vanha Aon seurakunta Nishinomiyan työn lisäksi. Ao sijaitsee Koben kaupungin länsipuolella sijaitsevassa Onon kaupungissa. Matka työpisteiden välillä kestää junalla noin 1  tuntia. Normaalisti lähetit toimivat pioneerityössä, mutta vakava työntekijäpula Länsi-Japanin kirkossa vaatii meitä laajentamaan työaluettamme. Muutamme asumaan Aon vuonna 1992 rakennettuun kirkkoon ja käymme viikoittain Nishinomiyassa parina päivänä. Jormalle näyttää tulevan myös jonkin verran lisää opetusvastuuta Koben luterilaisessa raamattukoulussa. Koemme nämä muutokset haasteina, joista selviämme vain Jumalan armon varassa.

 

Lean pakinaa

 

Vuosituhat vaihtui ja matkamme Japaniin, Brysselin kautta alkoi 6.1. loppiaisena. Jorma tuli Japanista jouluksi kotiin avuksi lähtövalmisteluihin. Seitsemänlapsisen perheen vanhempien lähtö lähetyskentälle, nyt ilman lapsia, ei ole ihan yksinkertaista. Lapset ovat jo aikuisia, nuorinkin täytti 18 vuotta, mutta silti oli lähtö ainakin minulle aika vaikea prosessi läpikäydä. Oli monenlaista suunnittelua ja erilaisten ammatti-ihmisten kanssa keskustelua ja päätöksiä, ennen kuin pääsin lähtemään.

 

Kiitos kaikille, jotka ovat monin tavoin jouluna ja lähdön kynnyksellä muistaneet meitä ja lapsiamme. Kiitos esirukouksista. Ilman niitä en minä olisi tänä päivänä täällä Japanissa lähetystyössä. Tämä on suoranainen Jumalan ihme. Te olette olleet mukana tämän ihmeen toteuttamisessa.

 

 

Myös rakkaamme, anoppini ja äitini sekä lapsemme, ovat olleet  tukemassa lähtöämme. Nyt ensimmäisen kerran elämässämme omat lapsemme olivat lähettämässä meitä matkaan Helsinki-Vantaan lentokentällä laulaen japanilaisen jäähyväislaulun, jossa kaikui myös "vielä tapaamme kerran" -viesti.

 

 

Matkamme ensimmäinen etappina poikkesimme lyhyelle vierailulle Brysseliin ensimmäistä lapsenlastamme katsomaan.

 

 

 


 

 

 


Minä olen yrittänyt sopeutua uuteen asuntoon, kaupunkiin, ihmisiin, työhön ja kaikkiin vaikeisiin koneisiin sekä sähkölaitteisiin. Olen myös yrittänyt irrottautua huolehtimasta lapsistamme jättäen heidät nyt "suurempiin käsiin"!  Se on iso uskon asia.  Sopeutuminen vie näköjään aikaa. On vaikea hyväksyä omaa osaamattomuuttaan sekä jatkuvia virheitä. Myös itse sairastuin tulehdukseen, mikä vei alussa voimat. Lääkkeet väsyttivät. Nyt alkaa elämä taas pikkuhiljaa mennä eteenpäin.

 

Olen käynyt katsomassa sairaita ja hoitamassa kristittyä vanhaa vaaria. Hän sairastaa pitkälle edennyttä keuhkosyöpää. Olen pitänyt myös ruokapiiriä kirkolla. Tutustuin Hyogo -läänin suureen, uudenaikaiseen kehitysvammaislaitokseen. Helmikuussa aloitan siellä "hauskan pullapiirin" opetuksen. Laitos on saanut aikanaan alkunsa kristillisen rakkaudentyön kautta.

 

Ensiviikolla käymme Jorman kanssa tutustumassa kristilliseen mielenterveystyöhön. Osakan alueella on eräs kristillinen kirkko aloittanut mielenterveystyön, Armotalon, johon usein koteihinsa yksin jäävät avopuolen mielenterveysongelmaiset saavat tulla työpajatoimintaan kukin kuntonsa mukaan.

 

Japani on käymässä läpi syvää yhteiskunnallista murrosta. Avoimuutta on nähtävissä monella sektorilla. Kehitysvammaisia näkyy katukuvassa enenevässä määrin. Mielenterveyspotilaat ovat sen sijaan täällä niin kuin Suomessakin vielä huonossa asemassa. Heille ei löydy etujärjestöjä. Itse he eivät osaa omia etujaan ajaa. Kyselen Jumalan johdatusta tässä asiassa. Voisinko olla kristittynä ihmisenä jotenkin auttamassa heitä ja heidän vanhempiaan ja viemässä evankeliumia heille? Onhan kristillisessä julistuksessa vapauttava anteeksianto ja tie ilon kokemiseen. Kaikki on lisäksi armoa, lahjaa.

 

Rikollisuus on lisääntymään päin Japanissa. Myös rikolliset ja alkoholistit ovat sydäntäni lähellä. Miten saada viedyksi ilosanoma Jeesuksesta heille? Vanhusten määrä maassa on räjähdysmäisesti lisääntynyt. Moni heistä on jäänyt yksin suurkaupungin massojen keskellä. Kristilliselle diakonialle riittää haasteita. Monia kysymyksiä risteilee päässäni ja sydämessäni. Tarvitsemme Herran johdatusta näiden haasteiden keskellä.

 

Runsasta Jumalan siunausta elämääsi tänä armon vuonna 2000!

 

Jorma ja Lea Pihkala


 

PS 1. Tampereen alueen lähetysrenkaalaisille !               Tampere 31.1.2000

Siunattua alkanutta Uutta Vuotta teille jokaiselle!  Kutsumme Sinua Lähetyskodille (Hämeenpuisto 41, Tampere) joka sunnuntai, mutta erityisesti:

20.2.2000 klo 16.  Aiheenamme on lähetys ja erityisesti Japanin tilanne,

Arto Hukari. Musiikkia: Viestiveljet. Tervetuloa!

Kiitos rukouksistasi Jorman ja Lean ja heidän työnsä puolesta. Ollaan uskollisia, Jumala voi paljon enemmän kuin me anomme tai ymmärrämme.

Paljon rukousta - paljon voimaa!

Vähän rukousta - vähän voimaa!

Ei yhtään rukousta - ei yhtään voimaa! 

Jeesus sanoo: "Ilman minua te ette voi mitään tehdä". Joh. 15:5.

Tapaamisiin Lähetyskodilla

Sisko Bergman

lähettisihteeri

puh. kotiin 3627 173


 

PS 2.   Taloudellisen tuen työllemme voi kanavoida Pyynikin, Langinkosken, Anjalankosken ja Hausjärven seurakuntien kautta tai Hämeen, Helsingin, Etelä-Saimaan tai Kymenlaakson Kansanlähetyspiirien kautta. Jos et asu millään näistä alueista, käytä Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetyksen tiliä. Alla piirien yhteys ja tilitiedot:

 

Etelä-Saimaan Ev.lut. Kansanlähetys:

EKOP 562009-440065 

Raatimiehenk. 13, 53100 Lappeenranta

puh. 05-453 0225,

 

Hämeen Ev.lut.Kansanlähetys:

TSOP 573008-245702  

Hämeenpuisto 41, 33200 Tampere,

puh. 03-212 0778,

Helsingin Ev.lut. Kansanlähetys:

Leonia 800010-1558247 

Karjalankatu 2 A 6, 00520 Helsinki,

puh. 09-148 6655,

 

Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetys:

OP 575001-249888 

Torvitie 3, 45130 Kouvola,

puh. 05-311 7193,