Lisäys 8: Miten kykenisin antamaan anteeksi?
"Onnelliseen ja rikkaaseen elämään tarvitaan hyvät ihmissuhteet". Ei riitä, että meillä on ylipäänsä hyviä ihmissuhteita. Voidaksemme elää onnellisesti meillä ei saa olla yhtään ainoaa sellaista ihmissuhdetta, jossa kannamme vihaa, katkeruutta tai anteeksiantamatonta mieltä jotakuta kohtaan. Monta mitä parhainta ystävyyssuhdettakaan ei kykene korvaamaan yhdessä ihmissuhteessa kannettavaa katkeruutta. Katkeruus on tehokkain mahdollinen ilon pilaaja ja onnen riistäjä. Kaikkien ihmissuhteiden täytyy olla Jumalan tahtomalla tavalla kunnossa voidaksemme elää onnellisina.
Hyvien ystävyyssuhteiden solmiminen tänä aikana, jonka tunnusmerkkejä on lokeroituneisuus, yksityisyys, toisten jättäminen rauhaan, oman onnensa nojaan, ei ole totisesti helppoa. Vaikka suhteita syntyisikin, niin usein heti alkuun varaudutaan mahdollisesti nouseviin ongelmiin. Pyritään pitämään riittävää etäisyyttä toisiin, ettei jouduttaisi sitten kokemaan katkeria pettymyksiä.
Jos ja kun hyviä suhteita saadaankin solmituksi, niiden säilyttäminen hyvinä on sitäkin vaikeampaa. Jostain syystä meidän jokaisen lähipiiriin ilmestyy ennemmin tai myöhemmin ns. hankalia lähimmäisiä. Heillä on vikansa, he ärsyttävät meitä monin tavoin ja joudumme usein kokemaan nahoissamme aitoa vääryyttä, vaikka olemmekin yllättävän sokeita sille vääryydelle, jolla jatkuvasti muita piinaamme. Ennemmin tai myöhemmin huomaamme olevamme katkeria näille hankalille ihmisille, joita löytyy kodista, suvusta, työpaikoilta, kouluista, seurakunnista ja kristillisistä yhdistyksistä. Heitä on joka puolella. Heitä ei pääse mihinkään pakoon.
Toisten kanssa pärjääminen olisi menestyksemmekin kannalta äärimmäisen tärkeää. Siksi moni on lähtenyt rakentamaan kulissielämää, jossa yritämme olla hyvää pataa hyvinvointimme kannalta tärkeiden ihmisten kanssa vastoin sisimpiä tuntojamme. Kotona tai lasin ääressä sitten on pakko tuulettaa ja haukkua takana päin noita hankalia lähimmäisiämme.
Kun sitten paineet eivät tuulettamalla enää purkaudu riittävästi, turvaudutaan aitoon suomalaiskansalliseen ratkaisumalliin: Lähdetään lätkimään. "Jostakin löytyy se Impivaara, jossa kukaan ei minun niskaani puhalla." Vaihdetaan työpaikkaa, asuntoa, paikkakuntaa, koulua, jopa puolisoa. Lyödään poikki suhteet hankaliin lähimmäisiin. Taakse katsoessamme näemme vanan katkaistuja ihmissuhteita.
Katkeruus tuomitsee ihmisen yksinäisyyden loukkuun. Kun ihmettelemme, miksi kukaan ei mene yksinäisten luo, vastaus on usein karuakin karumpi. Monikin yritti, mutta katkeruutensa yksinäiseksi ajama oli niin täynnä siilin piikkejä, että keneltäkään ei enää onnistu pääsy hänen sydämeensä asti.
Joskus hänelle tulee kuitenkin totuuden hetkiä, jolloin hän joutuu hiukan kurkistamaan myös omaan sydämeensä. "Olisiko minussa itsessäni sittenkin jotain vikaa?" Mutta pian tämän tyyppiset kysymykset saadaan tukahdutetuksi. Aina joku ymmärtäjä tulee puolelleni ja tukee katkeruuttani tuota hankalaa lähimmäistäni kohtaan.
Kun juutalainen piti itseään todella jalomielisenä kyettyään antamaan kolme kertaa anteeksi saman ilkeän tempun tehneelle lähimmäiselle, Pietarin kuuluisa ehdotus siitä, että häneltä saattaisi löytyä jopa seitsemän kertaa anteeksiantamusta hankalaa toveria kohtaan tuntui todella ruhtinaalliselta. Sitä kovempi oli Jeesuksen vaatimus: "Sinun on annettava anteeksi yhtä monta kertaa kuin toinen rikkookin!" Ongelmamme ei sittenkään ole hankalat lähimmäisemme, vaan se että emme yksinkertaisesti kykene antamaan anteeksi sitä ensimmäistäkään kertaa! Jos olemme väittäneetkin antaneemme, kun sitten ”pinna menee poikki” kaikki ”anteeksiannetukin” marssitetaan jälleen toisen syytteeksi.
Ihmissuhteiden hankaluus onkin enemmän minun omassa kateudessani, ylpeydessäni ja itsekkyydessäni kuin tuon naapurini vastaavissa ominaisuuksissa. Vaikka kaikki maailman muut ihmiset olisivat enkeleitä, minä olen auttamattomasti katkeruuteni orja niin kauan kuin kateus ja ylpeys ajavat minut itsesääliin ja vihaan niitä kohtaan, joilla menee minua paremmin. Jos kierre saa jatkua, viha luo kiinteää katkeruutta, katkeruus masennusta. Jos yhä kierrettä viedään eteenpäin, lopputulos on epätoivo kaikkine hirvittävine seurauksineen. Kuka tahansa pääsee tämän kierteen hirvittävään loppuunsa asti, jos vain antaa oman sydämensä katkeruudelle vallan.
Onko nyt sitten mitään apua katkeroituneille ihmisille, niille jotka eivät enää haluakaan antaa anteeksi toisille. Raamattu on karmean suora tästä asiasta. Yhdellekään, joka ei halua luopua katkeruudestaan ja anteeksiantamattomasta mielestään, ei tule koskaan olemaan mitään anteeksiantamusta myöskään Jumalalta. Mutta miksi armollinen ja anteeksiantava Jumala ei katkeruutta ja anteeksiantamattomuutta sitten antaisi anteeksi? Antaahan hän katuvalle murhamiehelle, huorin tekijälle ja varkaallekin anteeksi Jeesuksen uhrin tähden. Siksi, että anteeksiantamattomuuden ja katkeruuden ydin on siinä, ettei ihminen tunnusta totuutta itsestään, ei näe eikä tunnusta omaa pahuuttaan eikä siksi myöskään sydämestään pyydä syntiään anteeksi. Mutta juuri tämä sydämen kovuus, jossa kyllä syytetään toisia pahasta, mutta ei nähdä omaa käsittämättömän suurta syntisyyttä, on epäuskon olemus. Epäusko työntää Jumalan armon pois, ei tarvitse sitä. Katkera anteeksiantamaton mieli on synti, joka on suuruudeltaan verrattavissa 10.000 talentin velkaan. Nykyrahassa summa edustaa 10 miljardia markkaa. Se synti, jonka uhriksi olet joutunut, on verrattavissa sataan denariin, nykyrahassa 20.000 markkaan.
Jos ja kun olet katkera ja anteeksiantamaton sille lähimmällesi, joka on tehnyt sinua vastaan aitoa syntiä aiheuttaen sinulle esimerkiksi 20.000 markan verran tappiota, oma syntisi on Jumalan silmissä 250.000 kertaa suurempi. Katkeruuden synti on suurennuslasi, joka suurentaa lähimmäisesi synnin omissa silmissäsi 250.000 -kertaiseksi. Jos katsot, että Sinulla on oikeus olla katkera ja anteeksiantamaton, olet täysin sokea omille synneillesi, etkä siksi pyydä Jumalalta armoa. Työnnät pois Jumalan Pojan Golgatalla hankkiman käsittämättömän lunastushinnan, joka riittäisi kyllä Sinun suuriin synteihisi. Niin tehdessäsi jäät valheen valtaan, sokeuteen ja epäuskoon. Tuomitset itse itsesi iankaikkiseen rangaistukseen.
Mutta onko sitten mitään apua sellaiselle, joka on valmis tunnustamaan, miten kohtalokas synti hänen katkeruutensa on ja haluaisi saada sen anteeksi. Voiko ihminen saada avun voidakseen antaa lähimmäiselleen anteeksi? Jumalan kiitos, apu löytyy! Jeesus Kristus tuli tänne maan päälle juuri Sinun katkeruutesi synnin tähden. Hän kantoi Golgatan ristillä sen iankaikkisen rangaistuksen, joka Sinulle kuuluisi, jotta Sinä pelkästä armosta saisit koko hirvittävän katkeruutesi anteeksi.
Kun siis vihdoin alat nähdä omat syntisi ja sen, ettet itse voi omaa sydäntäsi muuttaa, Sinulla on toivo. Kun vihdoin tunnustat, että olet täysin avuton omassa varassasi elämään hyvissä ihmissuhteissa toisten ihmisten kanssa, sinulla on toivo. Kun tunnustat totuuden omasta hirveästä syntisyydestäsi ja kammottavasta katkeruudestasi ja pyydät apua Jeesukselta, Herra Jeesus tulee luoksesi. Hän vakuuttaa Sinulle, että Sinun 10.000 talenttiasi on kaikki Sinulle anteeksi annettu. Hän maksoi Sinun velkasi Golgatan tuskillaan. Hän astuu jopa sydämeesi asumaan ja alkaa sydämesi sisältä käsin hoitaa suhteitasi lähimmäisiisi. Kun Hänen anteeksiantamuksensa valossa näet saamasi armon suuruuden, Hän antaa Sinulle halun antaa anteeksi lähimmällesi. Hän käy sydämessäsi kertomaan Sinulle, kuinka paljon Hän myös tuota Sinua vastaan rikkonutta lähimmäistäsi rakastaa. Hän avaa silmäsi näkemään todellisuuden oikein. Alat rukoilla siunausta tuolle, jota ennen kirosit. Hän auttaa Sinua tekemään päätöksen antaa anteeksi. Anteeksiantamushan on päätös siitä, että meidän välillämme olleet asiat eivät saa nousta enää yhteytemme esteeksi. Hän auttaa puhumaan ja osoittamaan rakkautta Sinua vastaan rikkonutta kohtaan. Hän auttaa Sinut takaisin yhteyteen sen ihmisen kanssa, josta katkeruus ja synti erotti Sinut.
Joka kerta kun katkeruus nostaa jälleen päätään, saat aloittaa alusta. Pyydät Herralta ensin anteeksi koko oman anteeksiantamattoman mielen syntisi. Rukoilet sitten Siunausta ja hyviä lahjoja lähimmällesi, puhut hänestä, mutta vain hyvää. Otat uudestaan yhteyttä häneen. Osoitat hänelle rakkautta.
Voi olla, että lähimmäisesi ei ole ollenkaan valmis antamaan Sinulle anteeksi, mutta nyt ei olekaan siitä kysymys, vaan siitä, että Sinä annat hänelle anteeksi ja pyydät myös omia vääryyksiäsi anteeksi.
Kun tarpeeksi monta kertaa kierrät tätä oman katkeruutesi anteeksi pyytämisen, sen anteeksi omistamisen, ja toiselle rakkauden osoittamisen kehää, saat eräänä päivänä huomata, että katkeruutesi on kadonnut. Olet saanut takaisin entisen ystäväsi. Sinun ei tarvitse enää juosta pakoon, ei katkoa ihmissuhteita. Saat Kristuksen armahtamana kokea yhteyttä. Niittenkin kohdalla, jotka eivät Sinulle anna anteeksi, saat kokea, että Herra vapauttaa Sinut katkeruudesta heitä kohtaan ja vilpittömään rakkauteen heitä kohtaan. Golgatalla meidän syntimme sovittanut Ylösnoussut Herra kykenee tähän Sinun elämässäsi, jos suostut totuuteen ja Hänen armonsa käsittelyyn.
Voi olla, että taistelussasi katkeruudesta vapautuaksesi kuluu paljonkin aikaa. Muistan, miten lähetystyössä kesti viisi vuotta puolessa vuodessa kehittyneen katkeruuden käsittelyyn. Mutta lopulta Herran työssä toisiinsa katkeroituneet lähettitoverit saivat taas armon ottaa toisiaan hartioista kiinni ja lausua: "Rakas, veli Herrassa!" Ei tarvinnut näytellä hurskaampaa kuin oli, koska totuus puolin ja toisin nähtiin ja tunnustettiin. Mutta ei tarvinnut myöskään loputtomasti tuijottaa toisen virheitä ja puutteita, kun sai katsella siihen Herraan, joka rakastaa veljeäni samalla Golgatan verisellä armollaan kuin minuakin.
Näin pitkällisen ja ajoittain uuvuttavan taistelun suurena siunauksena oli nähdä kuinka käsittämättömän suuri on Jumalan rakkaus Kristuksessa Jeesuksessa. Vaikka toistamiseen sama katkeruus nosti päätään, sai aina uuden armon sen käsittelemiseen. Näin katkeruutensa kamppailevaa uskovaa Herra pääsee kasvattamaan nöyryyteen ja voi näitä myös käyttää toisten auttamiseen.
Mutta joskus Herralla on varattuna yllätyksiä omilleen. Muistan, miten eräs kristitty rouva Japanissa tuli luokseni. Hänen avioliittonsa oli muutamia vuosia aiemmin ajautunut eroon. Hänen tehtäväkseen oli jäänyt ahtaissa oloissa kasvattaa kahta lasta. Alkuvuodet työ ja lasten kasvatus oli vienyt häneltä kaikki voimat. Mutta sitten eräänä päivänä hän sai kuulla, että hänen entinen miehensä oli mennyt uusiin naimisiin, saanut lapsen ja näytti elävän onnellista elämää. Silloin katkeruus syöksyi vyörynä hänen sydämeensä. Hän vihastui Jumalalle siinä määrin, että heitti Raamattunsa menemään. Myöhemmin hän kyllä katui ja hankki uuden Raamatun.
Kun kaiken tämän tiesin, yritin selittää, miten hän voisi päästä vapaaksi katkeruuden kierteestä. Aikansa kuunneltuaan hän keskeytti: "Tuo kaikki on aivan totta, mutta se ei ole enää ajankohtaista minulle. Eilen Jumala teki ihmeensä sydämessäni. Jeesus pyyhki kerta heitolla koko katkeruuden sydämestäni pois!" Herra voi käsitellä sydämesi synnit.
Joskus kuulee sanottavan: "Annoin kyllä anteeksi, mutta emme voi enää toistemme kanssa tulla toimeen." Lause on valhe. Anteeksiantamus merkitsee sitä, että synnin tähden eroon joutuneet palaavat toistensa yhteyteen. Se ei aina tosin voi merkitä, että paikallisesti tai ulkoisesti voitaisiin enää palata entiseen, mutta silti sydänten paluuta toistensa luo. Eihän Jeesuskaan anna jotain vähempää armoa, kuin vapaata pääsyä takaisin Isän sydämelle asti.