Jorma ja Lea Pihkalan ystäväkirje 1/2026

                                                           Jorma ja Lea Pihkala
                                                            Punkankuja 6 as 4
                                                            12310 Ryttylä
                                                            Puh. Jorma 045 185 751
                                                          　　　 Lea 045 329 7775
                                                            jorma@pihkala.net
                                                            http://www.pihkala.net

Pääsiäisenä 2026

Kristus on totisesti ylösnoussut!

Tämän jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki oli jo täytetty, hän sanoi, jotta Raamatun sana toteutuisi: "Minun on jano." Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat sienen hapanviiniin, panivat sen iisoppiruo'on päähän ja ojensivat hänen huulilleen. Kun Jeesus oli ottanut hapanviinin, hän sanoi: "Se on täytetty!" Sitten hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. (Joh.19:28-30)

Lähestymme pitkääperjantaita ja pääsiäistä. Muistelemme, miten vuonna 30 Jerusalemissa Jeesus kuoli ristillä meidän puolestamme, haudattiin kallioluolaan, mutta nousi kolmantena päivänä haudasta. Hän avasi meille pääsyn ruumiin ylösnousemukseen ja tien taivaan kirkkauteen. Pelastuksemme perustuu historialliseen tosiasiaan.

Jeesuksen kärsimisen salaisuus on käsittämättömän syvä. Joka kerta, kun pääsee edes hiukan syvemmälle siihen, sydämen täyttää toisaalta kauhistus: minun - niin juuri minun kauheat syntini olivat syy Herran tuskaan, ja toisaalta riemu: käsittämätön suuri on Jeesuksen rakkaus juuri minuakin kohtaan. Kaiken Jeesus joutui kärsimään juuri minun tähteni. Vaikka ketään muuta ihmistä ei maan päällä olisi, silti hän olisi rakkaudessaan tehnyt juuri saman minun puolestani.

Yllä olevassa Raamatun kohdassa kiintyi huomioni ensimmäisiin sanoihin: "Kun Jeesus tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän: "Minun on jano''. Me tiedämme ja olemme kuulleet, että jano on kauhein kaikista ruumiin tuskista, mitä ihmisellä voi olla. Jeesuksellekin se oli hirvittävä, koska janon ilmaiseminen oli ainoa sana ristiltä, jolla hän ilmaisi ruumiinsa kauheat kärsimykset. Mutta mikä on merkittävintä hän ilmaisi tämän kipunsa ja janonsa vasta sen jälkeen, kun hän tiesi, että kaikki oli jo täytetty.

Mikä kaikki sitten oli jo täytetty ennen, kuin Jeesus itse asiassa oli vielä kuollutkaan. Vanhan testamentin ennustuksetko? Eivät vielä ne vaikka pääsiäisaamuna niidenkin oli määrä saada lopullinen "aamenensa"eli täyttymyksensä. Mikä sitten oli jo täytetty? Kaikki Jumalan lain vaatimat rangaistustuomiot minun ja jokaisen ihmisen syntien tähden oli loppuun, asti viimeiseen pisaraan asti täytetty. Synnin palkka on kuolema, mutta ei niinkään ruumiillinen kuolema – vaikka viime kädessä kyllä sekin - vaan iankaikkinen kuolema eli helvetin tuli, joka merkitsee täydellistä eroa Jumalasta, elämän lähteestä, ja Jumalan hylkäämänä ja Jumalan vihan alaisena loputonta ja toivotonta tuskaa. Juuri tämän helvetin tulen tuskan Jeesus sielussaan joutui minun syntieni rangaistuksena Jumalan hylkäämänä Golgatan ristillä kärsimään niiden kuuden tunnin aikana, jotka hän riippui ristillä.

Vallitsi pimeys, jonka läpi ei meidän ymmärryksemme koskaan pääse luotaamaan Jeesuksen tuskan suuruutta. Mutta sitten tuli se hetki, jolloin rangaistus oli loppuun asti kärsitty, ja Jeesus tiesi ja tunsi sen. Vasta sen jälkeen hänen tietoisuuteensa tunkeutuu ruumiin tuska. Niin suunnaton oli sielun tuska ollut, ettei Jeesus ikään kuin ollut huomannut inhimillisistä ruumiin tuskista kauheinta, ennen kuin vasta sovituksemme jo tultua täytetyksi.

Niin, minun syntini ovat niin kauhean ja minun olemukseni niin saastainen, että Jumalan tuomio Jeesukselle minun synneistäni oli oikea. Mutta nytpä tuomio on kokonaan jo kärsitty, Jeesus teki sen vapaaehtoisesti minun tähteni. Vain rangaistus voi poistaa synnin ja sen juuri Jeesus teki. Suuressa rakkaudessaan Jumala antoi oman Poikansa kärsimään minun sijastani. Olen nyt vapaa rangaistuksesta Jeesuksen tähden, olen vapaa omien syntieni tuomiosta. Hän, minun Vapahtajani ja minun Armahtajani, jolle olen saanut syntini antaa, Hän kantoi ne. Ylistetty olkoon hänen nimensä!

Jeesus kukisti myös kuoleman vallan ruumiillisella ylösnousemuksellaan. Hän sai voiton myös kaikista pimeyden valloista, jotka minua sitoivat. Olen vapaa, olen Jumalan lapsi!

Tämän hän teki myös sinun tähtesi. Tämän ihmeen kautta saatavan armahduksen vastaanottamisessa on meillä pelastus. Muuta pelastustietä elävän Jumalan yhteyteen ei ole, mutta tämä vaihtoehto onkin kylliksi jokaiselle, joka huutaa avukseen Jeesusta Kristusta.

Juhlavuosi Ananin seurakunnassa

Saimme palvella Ananin seurakuntaa Japanissa noin viisi vuotta 1984 alkaen ja myöhemminkin ajoittain vierailijana. Tänä vuonna tämä Seppo ja Vuokko Vänskän aloittama seurakunta täyttää 50 vuotta. Juhlaa vietetään toukokuun lopussa. Siihen liittyen lainaan rouva Yumiko Nobusaton todistuksen vuodelta 2006. Se kuvastaa myös sitä jaksoa, jona saimme seurakuntaa palvella.

Rouva Yumiko Nobusato ja rouva Keiko Kawakami

Yumiko Nobusato todistus

On kulunut 21 (nyt siis 41) vuotta siitä, kun luterilaisen kirkon pastori Kawakami teki kotikäynnin luoksemme. Siitä lähtien olen saanut vaeltaa Jeesuksen Kristuksen seurassa. Tuolloin asuin Ananin kaupungissa mieheni saatua siirron sinne töihin ja olin Jehovan todistaja. Vaikka minulla oli epäilyksiä Vartiotorni -järjestöön nähden, pelkäsin lähteä siitä ja yritin pysyä uskollisena sille. Tässä tilanteessa luterilaisen kirkon pastori Kawakami vieraili luonani, ja hänen vaimonsa Keiko jatkoi vierailuja ja rukoili puolestani. Kirkossa, johon minut kutsuttiin, odottivat minua lähetyssaarnaaja Pihkala ja hänen vaimonsa.

Takaisinpäin katsoessani ymmärrän, että se kaikki oli Herran valmistama polku. Siitä alkoivat raamatuntutkisteluni. Kolminaisuusoppia minun oli vaikea hyväksyä.
Pyhä Henki kuitenkin työskenteli minussa. Törmäsin kohtaan, jossa Jeesus ilmestyi Saulille (myöhemmin Paavali):
"Saul, Saul, miksi vainoat minua?"
"Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat."
Mikä järkytys! Tajusin, että se, mitä olin tehnyt luullen sen olevan ainoan todellisen Jumalan, Jehovan, palvelua, oli itse asiassa Jumalan itsensä vainoamista.

Sinä jouluna sain kasteen armon. Sen jälkeen kävin kolme vuotta Ananin luterilaisessa kristillisessä kirkossa niin kauan, kuin asuimme kaupungissa. Raamatuntutkisteluissa kävin syvällisiä keskusteluja lähetyssaarnaaja Pihkalan kanssa, autoin pyhäkoulussa ja lasten englannin tunneilla, opetin japania lähetyssaarnaaja L. Pollarille (nyk. Pihkala) ja jopa aloitin lauantaikoulun (myöhemmin keskiviikkokoulun) kotonani rouva Lean kanssa. Siihen osallistui viisi tai kuusi naapuruston lasta joka viikko. En ole koskaan elämässäni kokenut näin antoisia ja kiireisiä päiviä.

Muutimme sitten Ehimen lääniin ja sitten Kagawaan. Kun katson taaksepäin kuluneisiin noin 20 vuoteen, Jeesuksen Kristuksen ristin sanoman vastaanottaminen sydämeeni ei ollut vain sen tunnustamista, että Herra kuoli minun puolestani; siitä kasvoi syvempi taju siitä, että "olen syntinen". Lukemattomia lankeemuksiani ajatellen olen paljon syntisempi, kuin kykenen edes ymmärryksellä luotaamaan. Mutta Herra kuoli ristillä puolestani, uskon, että Hänen kuolemansa sovitus riittää jokaisen syntini. Lisäksi minulla on toivo, koska Herran kuoleman jälkeen tapahtunut ylösnousemus takaa minulle iankaikkisen elämän.

Rukoilin pitkään äidilleni pelastusta, ja kuolinvuoteellaan hän otti vastaan Jeesuksen Kristuksen ja sai kutsun kirkkauteen. Iloksemme pastori Kawakami, joka kastoi myös minut ja sittemmin poikani, rukoili myös äitini vuoteen vierellä. Hän oli tuolloin seurakunnan istutustyössä Kagawan läänissä.

Vielä nyt, kun suljen silmäni, mieleeni tulee luterilainen kirkko rehevän vihreän maaseudun keskellä. Samalla muistan ruisleivän, korvapuustien ja herkullisen kahvin tuoksun, ja rouva Lean tarjoilemassa minulle.

Rukoilen siunausta Ananin seurakunnan evankelioimistyön jatkolle ja sitä, että te kaikki saisitte vaeltaa seurakunnan yhteydessä Jumalan armon alla.

Länsi-Japanin ev.lut. Kirkko

Länsi-Japanin kirkko sai kirkolliskokouksessaan 21.3. uuden presidentin Tamashiman seurakunnan pastori Yoshidasta. Kirkkoon vihittiin myös uusi pastori Park, joka aloittaa Awajin seurakunnassa ja kokonaiskirkon nuorisotyössä. Huhtikuun alusta alkaa maassa uusi koulu- ja talousvuosi, joten Asako ja Lauri Palmu saivat myös siirron Awajin seurakunnan ja Tokushiman läänin kolmen seurakunnan yhteistyöläheteiksi. He tulevat heinäkuun alussa 7 kuukauden kotimaanjaksolle. Kotimaan jaksolle tulee nyt keväällä myös Rantamäen pariskunta ja Syrjäteiden perhe.

Helsingin Reba

Puolitoista vuotta sitten alkaneen Itä-Helsingin seurakuntaistutuksessa päästiin vuoden alusta uuteen vaiheeseen, kun yhdessä UCC seurakunnan kanssa vuokrasimme osuuden teollisuushalliin, jossa nyt pidetään jumalanpalvelukset. Paikka on keskeinen ja iloitsemme seurakunnan kasvusta isommissa tiloissa. Seurakuntaa on viime kuukausina leimannut ”vauvabuumi”, mikä ilahduttaa meitä suuresti. Toisaalta myös hengelliset taistelut kuuluvat kuvioon, kun evankeliumia halutaan viedä eteenpäin.

Kansanlähetyksen kuviot

Opistolla olen pitänyt idän uskontoihin liittyviä luentoja, ja käynyt pitämässä Raamattu-luentoja Tuusulassa. Olemme myös Lean kanssa käyneet puhumassa Hämeenlinnassa hoitavassa päiväpiirissä. Ryttylän koululla kokoontuviin lasten Donkkis Big Night illat ovat jatkuneet kuukausittain ja lapsia on liikkunut mukavasti lähemmä 30 kullakin kerralla.

Pois nukkuneet

Lean veljen leski Anitta Salojärvi (72) sai iäisyyskutsun 16. tammikuuta ja saattelimme hänet haudan lepoon kaikkine siihen liittyvine tehtävineen.
Kaksi meille merkittävää japanilaista ystävää, toinen merkittävä Raamatun alkukielten tuntija professori Muraoka ja toinen Koben teologisen seminaari entinen rehtori Hashimoto ovat myös päässeet perille Herran luokse.
Itsekin olemme odotusvuorossa tiellä, jolla kuljemme samaa tietä kuin Herra Jeesus, kuoleman, haudan ja ylösnousemuksen kautta kirkkauteen Isän kotiin.

Perhe uutiset

Vanhin lapsistamme on miehensä kanssa Lähi-idässä alueella, jolla uusin sota on nyt meneillään, mutta heillä ei ole ollut toistaiseksi mitään hätää ja jatkavat työtään.
Molemmat poikamme joutuvat tekemään niin tiuhaan työmatkoja ulkomaille, että ajoittain tuntuu, että he ovat enemmän ulkomailla kuin Suomessa.
Kaksi lastenlastamme on suorittamassa ylioppilaskoekevättään. Yksi suorittaa siviilipalvelusta, yksi on kuntoutuksessa ja muut opiskelevat tai käyvät koulua.
Meitä vanhuksia ikä painaa entistä enemmän, vaikka saamme olla kiitollisia suhteellisen hyvästä terveydestä.

Sydämellinen kiitos ystävyydestä, tuesta, esirukouksista ja rohkaisusta, jota olemme saaneet osaksemme. Olet meille tärkeä!

Pääsiäisiloa ja Herran runsasta siunausta sinun ja rakkaittesi elämään!