""Apostolit
todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta,
ja heillä kaikilla oli suuri armo. " (Apt.4:33)
Viimeisten
kolmen kuukauden aikana olen joutunut osallistumaan kolmiin buddhalaisiin
hautajaisiin ja kaikki ne ovat osuneet itse asiassa saman perheen kuvioihin
eli seurakuntaneuvostomme puheenjohtajan vaimon isä, serkku ja
puheenjohtajan pikkuveli kuolivat toinen toisensa perään syöpään.
Viimeiset hautajaiset olivat eilen ja jälleen kerran saatoin tuntea,
miten buddhalaisuudella ei ole mitään lohdutuksen sanoja läheisensä
menettäneille ja vielä vähemmän kuolemaan käyville.
Ilman pääsiäisen voittoa itse kuoleman vallasta jäädään
väistämättä kuolema majesteetin valtaan ja joudutaan
etsimään jonkinlaista "sopua" itse kuoleman kanssa.
Mutta väkevämmän alle suostuminen merkitsee itse asiassa
orjuutta kuoleman pelossa.
Sanoma
synnin ja kuoleman ja Saatanan vallan kukistumisesta on valtaisa ilouutinen.
Jälleen tänään sitä sairaalassa eräälle
miehelle jakaessani hänen kasvonsa levähtivät hämmästyksestä,
kun kerroin, että Jeesus nousi ruumiillisesti haudasta ja on itse
kuolemaakin väkevämpi. Uskomattomalta kuulostava viesti, mutta
niin uskomattoman hyvä viesti meille, jotka kuljemme eteenpäin
kohden aikamme vääjäämätöntä päätöstä.
Kristuksessa nukkuneet saavat jatkaa koko iankaikkisuuden Herran kanssa.
Japanilaisen
käsitys kuolemasta
Japanilaisen käsitys elämästä ja kuolemasta on saanut
erittäin voimakkaita vaikutteita buddhalaisuudesta. Lähes
kaikki hautajaiset maassa tapahtuvat buddhalaisin menoin. Mutta kysymykseen
buddhalaisuuden opetuksesta elämästä ja kuolemasta ei
helposti saa selkeää vastausta.
Buddhalaisuuden
historia ulottuu 2500 vuoden päähän. Sen perustaja Gautama
Buddha ei pitänyt kuolemaa ihmiselämän loppuna vaan valaistusta
eli buddhalaista pelastusta tavoittelevan ihmisen siirtymisenä
uuteen vaiheeseen. Siksi hautajaiset eivät merkinneet hänelle
paljonkaan ja muodot olivat yksinkertaiset. Hän oli pikemminkin
kiinnostunut siitä, miten ihminen elämänsä aikana
eli ja miten hän jatkuvasti pyrki vapautumaan jälleensyntymisten
ja kärsimysten kierteestä. Mutta pikku hiljaa buddhalaisuuden
painopiste alkoi siirtyä elämäntavasta kuolemaan ja hautajaisiin.
Kun buddhalaisuus levisi Kiinan kautta Japaniin 800 -luvulla, sen painopiste
oli jo kokonaan siirtynyt ihmisen oman elämän ja kuoleman
kysymyksestä siihen, miten edesmenneitten perheenjäsenten
vainajahenkiä palveltaisiin oikein.
Pää
haarat Japanissa
- Tänä
päivänä buddhalaisuuden piirissä esiintyy karkeasti
ottaen kolme erilaista käsitystä elämästä
ja kuolemasta. Zen-buddhalaisuus haluaa Gautama Buddhan tavoin keskittyä
tähän käsillä olevaan elämään ja
vaikenee hyvin pitkälle kuolemanjälkeisyydestä.
- Lotus-sutraan
keskittyvän buddhalaisuuden tuntomerkkinä on pyrkiä
saavuttamaan "valaistus" eli buddhaksi tuleminen nyt elämän
aikana, jotta kuoleman jälkeen voisi elää ikuisesti
buddhana.
- Puhtaan
maan suunta taas lähtee liikkeelle siitä, että nykyiseen
elämään sisältyy niin paljon kärsimystä
ja harhaa, että vasta tulevassa elämässä uskonnollisin
harjoituksin voidaan päästä buddhiksi.
Elävät ja kuolleet yhteydessä keskenään
Japanilainen ei juuri kysele, minkä näistä buddhalaisuuden
muodoista hän valitsisi itselleen. Sen sanelee käytännössä
perhe, johon hän ovat sattuneet syntymään. Tosiasiassa
hänen käytöstään ohjailevat erilaisten uskonnollisten
rituaalien noudattaminen ja ajattelutapa, joka juontaa juurensa buddhalaisuuden
tuloa edeltäneeseen vanhaan esi-isien henkien palvontaan.
Alun
perin japanilaiset ajattelivat, että tämä maailma ja
kuoleman jälkeisyys liittyvät toisiinsa. Toisten mielestä
ne muodostivat kaksi toisiaan muistuttavaa maailmaa, toisten mielestä
kaksi täysin erilaista maailmaa. Ratkaisevaa oli kuitenkin, että
molemmat liittyivät läheisesti toisiinsa. Näin ollen
kuolemaa pidettiin luonnollisena asiana. Ajatus kuolemasta synnin rangaistuksena
ei ollut vakiintunut. Siksi Uuden Vuoden ja kesän Obon-juhlien
aikana esi-isien henget saapuivat koteihinsa, missä heitä
palveltiin uhrein ja juhlamenoin. Juhlien päätteeksi ne saatettiin
takaisin asumuksilleen vuorille ja merelle.
Vaikka
buddhalaisuus levisikin Japaniin, ajatus elävien ja kuolleiden
jatkuvasta vuorovaikutuksesta, keskinäisestä avunannosta
ja siihen liittyvät palvontamenot jäivät elämään
sen keskellä. Buddhalaisuus liitti kyllä japanilaisen kuvaan
elämästä ja kuolemasta karman lain, käsityksen siitä,
että edellisen elämän hyvät ja pahat teot vaikuttavat
nykyiseen, käsityksen siitä, että kaikki ihmisen ponnistelu
on pohjimmiltaan harhaa, ja opetuksen kaiken olevaisuuden harmonisesta
ykseydestä. Samalla buddhalaisuus avasi palvontarituaaleillaan
tien, jolla sen sisään voitiin vaivatta sisällyttää
vanha esi-isien henkien palvonta.
Raamattu
sanoo: "Kuolema on synnin palkka"
Raamattu liittää kuoleman syntiin. Synti tuotti kuoleman
seurauksenaan. Vanha japanilainen uskonnollisuus selitti siis kuoleman
luonnolliseksi asiaksi, mutta toisaalta myös buddhalaisuus sisällyttää
sen yhdeksi kärsimyksen lähteeksi yhdessä elämän,
vanhenemisen ja sairauden ohella. Tässä kohden ero on siis
suuri.
"Kuten
synti tuli maailmaan yhden ihmisen kautta ja synnin mukana kuolema,
niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi." (Room. 5:12)
Raamatun
kuvaamaa elämää ei siis voida mitenkään saavuttaa,
ellei kuoleman palkkanaan tuottamaan synnin todellisuuteen löydetä
ratkaisua. Ilman ratkaisua syntikysymykseen kukaan ei voi elää
onnellisena eikä rauha sydämessään. Mutta toisaalta
ihmisen on mahdotonta elää tekemättä syntiä.
Miten sitten on mahdollista päästä elämään,
joka ei päättyisi Jumalan tuomiona tulevaan kuolemaan?
Jeesuksen
risti ja ylösnousemus
Tässä on syy, miksi Jumala lähetti Jeesuksen Kristuksen.
Jumala antaa syntimme anteeksi Herran Jeesuksen Kristuksen sijaisenamme
kärsimän ristinkuoleman tähden. Hän todisti sen
herättämällä Jeesuksen kuolleista. Jeesus sanoi:
"Minä
olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, elää,
vaikka olisi kuollut." (Joh. 11:25)
Jos elämämme päättyy kuolemaan, anteeksiantamuksella
ei ole mitään muuta merkitystä kuin antaa jonkinlaista
helpotusta elämään. Ylösnousemuksen tähden
syntien anteeksiantamus on varma ja me pääsemme tämän
elämän jälkeen osalliseksi Jumalan luona Hänen valtakunnassaan
ikuisesta ylösnousemuselämästä. Jumalan valtakunnassa
saamme elää meille valmistetussa uudessa ylösnousemusruumiissa.
On
suuri etuoikeus ja armo saada julistaa Jeesuksen voittoa synnistä,
kuolemasta ja Saatanan vallasta tässä maassa, joka elää
juuri näissä kysymyksissä sidottuna pimeyteen ja on niin
kovin vähän niitä, jotka tuntevat tien. Heitä on
suhteellisesti niin vähän, että jos Suomessa olisi samassa
suhteessa uskovia kristittyjä, heitä löytyisi vain 35
000 henkeä koko maasta.
