|
Totisesti Kristus on noussut kuolleista!
"Isä,
minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin,
jotka olet minulle antanut, olisivat minun kanssani ja näkisivät
minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut
minua jo ennen maailman luomista. " (Joh. 17:24)
 Usein
on kyselty, mikä osuus ihmisen ratkaisuilla on hänen pelastuksessaan.
Jotkut kristityt ovat sitä mieltä, että ihmisellä
on vapaa ratkaisuvalta joko ottaa tai jättää, kun Jumala
tarjoaa hänelle Jeesuksen Kristuksen Golgatan ristillä ja ylösnousemuksen
aamuna valmis-tamaa pelastusta. Luterilaiset kristityt ovat vanhastaan
antaneet ristiriitaiselta kuulostavan, mutta Raamatun mukaisen vastauksen,
että kun ihminen ottaa vastaan Jumalan armon ja pelastuksen, tahdon
vaikuttaa itse Herra eikä hänen tahtonsa ole vapaa, vaan Jumalan
tahtoon sidottua tahtoa. Ihminen kyllä tahtoo, mutta tahto syntyy
Pyhän Hengen työnä Jumalan sanan kautta. Toisaalta, jos
ihminen hylkää pelastuksen, vastuu jää kokonaan ihmiselle
iankaikkisuutta myöden.
Usein
tässä keskustelussa kuitenkin "metsä jää
puilta näkemättä" eli jäädään
ihmiskeskeiseen pohdiskeluun. Jumalan sana on sen sijaan kauttaaltaan
Jumala-keskeistä. Olisi turha puhua ihmisen tahdosta, jos Jumala
ei tahtoisi meidän pelastustamme. Hänen pelastustahdostaan kaikki
on kiinni.
Muistan
kun olin rakkaan ja uskollisen esirukoilijamme Hilja Tiilikaisen kuolinvuoteen
äärellä Kuopiossa. Luin hänelle seuraavassa muodossa
ylle lainatun Jeesuksen sanan Hänen ylimmäispapillisesta rukouksestaan:
"Isä, minä tahdon, että missä minä olen,
siellä Hiljakin, jonka olet minulle antanut, olisi minun kanssani
ja näkisi minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle,
koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista."
Kuultuaan
sen Hilja ilostui ja sanoi: "Lukisitko se vielä toiseenkin kertaan!"
Tein niin ja tämän vanhan vaeltajan ilo syveni yhä.
Rukouksessaan
edellä Jeesus oli pyytänyt ja rukoillut omiensa puolesta käyttäen
ilmaisuja "rukoilla" ja "pyytää", mutta
nyt Hän käyttää sanaa "tahdon". Se kertoo
siitä, että tässä asiassa ei ole "neuvotteluvaraa".
"Haluan omani luokseni taivaaseen näkemään oman kirkkauteni!"
Isän tahto ei tietenkään ole tässä ristiriidassa
Pojan tahdon kanssa, sillä kaikessa Jeesus oli kuuliainen Isälle.
Kun
Herra kerran loi Sinut, Hän halusi omakseen juuri sellaisen ihmisen
kuin Sinä olet - syntiäsi lukuun ottamatta. Mutta kun Hän
näki myös syntisyytesi, Hän tuli tänne meidän
luoksemme pelastaakseen meidät. Sillä Hän tahtoo meidät
luokseen taivaan kirkkauteen.
Jumala
ei pelkästään tahdo, että yhdenkään ihmisen
ei tarvitsisi hukkua, vaan Hän hukutti oman Poikansa pyhään
ja oikeudenmukaiseen vihaansa meidän synneistämme, ettei kenenkään
tarvitsisi hukkua. Golgatan uhrikuoleman mittaamaton tuska on juuri siinä,
että se riittää sinun syntiesi ja minun syntieni ja koko
ihmiskunnan hirveiden syntien sovitukseksi. Jumala antoi oman Poikansa
helvetin tuskiin, jotta Sinun ei tarvitsisi kokea mitään muuta
kuin Isän sydä-men ihanaa rakkautta, läheisyyttä,
armoa ja laupeutta. Syntisi ovat maksetut. Velkasi on sovitettu. Mutta
Jeesus teki sen kärsimällä Sinun syntiesi rangaistuksen
viimeiseen loppuun asti.
Juuri
ennen rukoustaan Jeesus oli kertonut omilleen:
"Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Sanoisinko minä
muuten teille, että menen valmistamaan teille asuinsijaa? Vaikka
minä menen valmistamaan teille sijaa, minä tulen takaisin ja
otan teidät luokseni, että tekin olisitte siellä, missä
minä olen." (Joh. 14:2-3)
Kun
olin katsomassa äitiäni vuodeosastolla ja luin yllä olevan
jakeen, hän vielä muistutti, että kun kerrot tuon, muista
myös julistaa asianomaiselle Jeesuksen nimessä ja veressä
synnit anteeksi.
Surua
Tuon
äitini kehotuksen olimme panneet kyllä toimeen juuri muutamia
päiviä aiemmin, kun Lean veli Reino Salojärvi joutui
teho-osastolle yleisessä verenmyrkytyksessä kaatumista seuranneen
luunmurtumaleikkauksen jälkeen. Hän oli valittanut edellisellä
käynnillä Lealle omaa synnintuntoaan ja siksi Lea ensi töiksi
julisti Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä hänelle synnit anteeksi
ja sitten saimme laulaa ja rukoilla yhdessä hänen kanssaan.
Muutaman päivän kuluttua tie aukeni Herran luo, katselemaan
Herran ihmeellistä kirkkautta. Ikävän kyynelten keskellä
on riemullinen jälleennäkemisen toivo. Saamme sitten yhdessä
katsella Herran kirkkautta.
Lähtövalmisteluja
Vuoden kausiloma on lopuillaan. Jormalla on jo käsissään
29.3. lentolippu Osakaan. Matkaan siunaamisia ja lähtöjuhlia
on jo takana ja tätä kirjoittaes-sa vielä parit edessä.
Suurena olemme kokeneet sen lämmön ja rakkauden, jota olemme
osaksemme saaneet. Lea ja Sinikka jäävät vielä kesän
yli ja tulevat elokuun lopussa Kobeen. Niin kuin joulukirjeessä totesin,
aloitan Koben Luterilaisen Raamattu-koulun opetustehtävissä
ja toimin samalla alueen jonkun seurakunnan yhteistyölähettinä.
Raamattu-koulun työhön kuuluu myös eri seurakunnissa pidettävät
Raamattukoulu-päivät, joten Länsi-Japanin seurakuntia tulee
raamattukoululaisten kanssa kierretyksi enemmänkin varsinkin syyspuolella.
Työkaudeksemme
on sovittu kolme vuotta. Jorma toimii kokotoimisena, Lea ns. sopimussuhteisena
lähettinä, mikä tarkoittaa sitä, että hän
eläkeläisenä ei saa palkkaa, mutta työhön liittyvät
kulut korvataan.
Kotimaan
työprojektit
Kotimaan jaksomme aikana olemme kiertäneet aika laajasti eri puolilla
maata saarnaamassa, lähetystilaisuuksia, Raamattu-opetuksia ja evankelioimiskokouksia
pitämässä. Kouluvierailujakin on väleihin osunut samoin
kuin joitakin opetusjaksoja Kansanlähetysopistossa.
Pari
Japanin työhön kuuluvaa projektia on myös takanapäin.
Ensimmäinen liittyi työmme historiaan liittyvien vanhojen kuvien
digitalisointiin ja toinen japaninkielisen Katekismuksen ja Kristinopin
selityskirjan kirjoittamiseen tulevia luentojani varten ja Internetissä
julkaistavaksi.
Lean
projektina on ollut myös terveyden hoito. Hä-nelle on suoritettu
pari pientä leikkausta ja vielä yksi olisi tarpeen tehdä,
niin hän pääsee aloittamaan "entistä ehommassa
kunnossa" syksyn työjaksonsa. Ikääntyvien omaisten
luona viipyminen on ollut myös tärkeä tehtävä
tälle kotimaan jaksollemme.
Ashiya 1973
Lähettisihteereistä
Olemme iloinneet läheisestä yhteydenpidosta sekä seurakuntien
lähetyssihteereihin, lähetystyöstä vastaaviin työntekijöihin
ja piirien lähettisihteereihin. Pitkään uskollisesti Tampereella
lähettisihteerinä toiminutta Sisko Bergmania haluamme
kiittää uskollisesta työstä ja monipuolisesta rakkaudesta.
Hänen joutui vakavan sairautensa vuoksi väistymään
tehtävästä ja jätämme hänet yhteisiin esirukouksiinne,
että Herran parantava käsi saisi koskettaa häntä.
Siskon seuraajaksi Hämeen piirin lähettisihteerinä on lupautunut
Raili Pasanen, jolla on laaja kokemus koko piirin lähettikunnan
hoidosta. Raili muuttaa huhtikuussa Hämeenlinnaan. Etelä-Saimaan
piirin lähettisihteeriksemme lupautui Arto Auranen, joka on
juuri hiljattain muuttanut takaisin Lappeenrantaan. Olemme kiitolliset
heistä samoin kuin työtään jatkavista sihteereistämme
ja yhteyshenkilöistämme. Saamme yhdessä palvella Herraa.
Japanin
kuulumisia
Japanin työn sukupolvenvaihdos on hyvää vauhtia etenemässä.
Kesällä kielikoulusta valmistuvat Asako ja Lauri Palmu perheineen
muuttivat 19.3. Shikokun saaren Tokushiman kaupunkiin noin kilometrin
päähän Itä-Tokushiman kirkosta. Tokushima on muuten
Asakon synnyinkaupunki, joten hän pääsee tuttuun maisemaan.
He tulevat syksystä toimimaan Tokushiman alueen kolmen seurakunnan
yhteistyölähetteinä. Kesällä he osallistuvat
Sumotossa sijaitsevan työpisteen toimintaan Jukka ja Helena Kallioisen
kolmen kuukauden välikausiloman ajan.
Palmujen
paikalle Nishinomiyaan muuttavat Antti ja Susanna Kiviranta perheineen
22.3. ja aloittavat kielikoulunsa. Heidän mukanaan tulee lastenhoitajaksi
Tiina Nyman. Kesällä Seppo ja Vuokko Vänskän
9 kk:n kausiloman ajaksi Nishinomiyan seurakuntaa tulee hoitamaan heidän
poikansa Jukka Vänsä Kukka-Maaria vaimonsa ja perheensä
kanssa. Heille kysymyksessä on jo toinen lyhytaikainen jakso Japanissa,
jossa Jukka on toki syntynyt ja kasvanutkin.
Elina
ja Harri Huovisen kielikoulu jatkuu vielä vuoden, mutta jo nyt
he ovat musiikin lahjoillaan saaneet monessa eri yhteyksissään
palvella useampiakin seurakuntia.
Kansanlähetyksen syntyvuonna 1967
Kiitokset
Sydämelliset kiitokset esirukouksistanne ja tuestanne Japanin työlle.
Joulun ajan suuri muistamisten määrä lämmitti sydäntämme
suuresti. Monia rakkaita ystäviä olemme myös henkilökohtaisesti
saaneet tavata, vaikka varsinkin Lean liikkumista tuo terveydenhoito rajoittikin
aika lailla.
Herran
runsasta siunausta elämääsi!
Jorma, Lea ja Sinikka
Pihkala
|
