Jorma ja Lea Pihkala

2-2-11 Nakajimadori, Chuo-ku
Kobe-shi, 651-0052 Japan
Puh. +81-90-9888-9067
jorma.pihkala(at)sekl.fi
lea.pihkala(at)sekl.fi
Skype Jorma: jormapihkala
Skype Lea: jormapihkala8854
http://www.pihkala.net


25.9.2007

Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!!

Silla elam on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.(Fil. 1:21)

Japanin henkis-hengellisestä tilasta

Millaisia odotuksia tavalliset japanilaiset kohdistavat kristinuskoa ja muita uskontoja kohtaan? Vuonna 2001 julkaistiin Sankei -sanomalehdessä tulos kyselytutkimuksesta, joka oli kohdistettu opiskelijoihin. Siihen saatiin vastaukset noin 5700 hengeltä.

Kysymykseen, kenen puoleen kääntyisit hakemaan neuvoa, jos törmäisit syviin ongelmiin, 12 % vastasi kääntyvänsä buddhalaisen papin, 20 % kristillisen kirkon papin, 6% shinto-papin ja 11% ennustajan ja 3% jonkun muun uskonnon edustajan puoleen.

Ei-kristitty tutkimuksen tekijä valitteli sitä, että tulos oli buddhalaisten kannalta masentava, kun kristittyjen puoleen menijöitä olisi 20%.

Miksi sitten nuoret suhtautuvat näin eri uskontoihin? Syitä on tietenkin paljon. Kristillisten avioliittoon vihkimisten, joulun ja ystävänpäivän vieton johdosta yleinen mielikuva kristinuskosta on nuorten keskellä suhteellisen hyvä. Lisäksi buddhalaisuuden ja shintolaisuuden rooli mielletään vain tiettyihin elämän tilanteisiin kuuluviksi, kuten edellisen hautajaisiin ja jälkimmäisen lasten siunaamisiin 3, 5 ja 7 vuoden iässä, avioitumiseen jne. Näin ollen henkilökohtaisista vaikeuksista ei heidän puoleensa käännytä. Sen sijaan kristityistä papeista nuorilla on käsitys, että he huolehtivat ihmisistä kehdosta hautaan.

Tällainen kuva kristinuskosta on erittäin tärkeä ja merkittävä asia evankeliumin julistamisen kannalta. Toisaalta jos katsotaan tämän päivän japanilaisten kirkkojen todellisuuteen, niin juuri noita ihmisiä ei hevin näy kirkoissa eikä sielunhoitoa tarjoavissa keskuksissa. Se kertoo siitä, että japanilaisen kirkon kynnys on yhä todella korkea, vaikka halua tulla kirkkoon olisikin.

Muistan, miten eräs rouva tuli Yoshinogawan kirkolle raamattupiiriin ja alkoi sen jälkeen purkaa sydämensä syviä taakkoja. Syy miksi hän tuli oli siinä, että hänen tyttärensä halusi viettää kristillisiä häitä amerikkalaisen luterilaisen miehen kanssa. Vasta tämä "tikku" oli riittävä syy, että hän uskalsi tulla kirkkoon. Hän kertoi, että oli jo useamman vuoden ajan halunnut mennä kirkkoon, olipa mopollaan ajanut tarkoituksella kirkon oven edestäkin monta kertaa, mutta rohkeus ei riittänyt astua sisälle. Mutta kun hän oli saanut taakkansa purkaa, hän myös löysi Vapahtajan.

Kirkkojen ja seurakuntien korkea kynnys on kyllä pohjimmiltaan seurakunnissa itsessään, kun emme ole antaneet Kristuksen rakkauden vaikuttaa niin, että olisimme avoimia ahdistuneita ihmisiä kohtaan ja auttaisimme heitä sisälle pelastukseen.

Toinen mielenkiintoinen tulos tuosta tutkimuksesta oli se, että tämän päivän nuoret pelkäävät "henkien kostoa" eli tataria. Sintolaisittain tai buddhalaisittain sielun ja hengen olemassaoloon uskovia opiskelijoita on paljon. Sinto-jumalien olemassaoloon uskoi 15% ja buddhien olemassaoloon 12%, sielun olemassaoloon 15%, mutta moniin jumaliin uskovien japanilaisten ajattelussa nämä asiat menevät paljossa päällekkäin.

Kysymykseen näiden henkien, buddhien tai jumalten kostosta eli tatarista, joka ilmenee onnettomuuksina, sairauksina jne, lähes puolet kaikista vastaajista pelkäsi enemmän tai vähemmän. Erityisestä pelkoa tunnettiin, jos kuolema tapahtui epänormaalilla tavalla, jolloin ruumiista poistuneet henget eivät pääse helposti lepotilaan ja aiheuttavat tatareja.

Nuorten tällainen pelko kuvastaa, miten japanilaisten uskonnollisuus ja maailmankuva on syvästi animismin läpitunkemaa. Japanilaisilla on kaksi perusasennetta kuolleitten sieluihin. Toisessa shintolaistyyppisessä asenteessa pyritään sieluja palvelemaan ja puhdistautumaan kultillisesta epäpuhtaudesta. Buddhalaisessa mallissa taas pyritään henkien palvonnalla saamaan yliote hengistä. Molemmissa malleissa on kysymys osittain tiedostamattomasta pelosta, joka kohdistuu niiden mahdollisesti aiheuttamaan kostoon.

Shintolaistyyppiset ja buddhalaistyyppiset uskonnot ja ääriryhmät pyrkivät nimenomaan hyödyntämään tätä pelkoa.

Johanneksen kirje osoittaa, että täydellinen rakkaus karkottaa pelon ja pelossa on rangaistusta. Niin kuolemanpelon kuin tatari -pelonkin taustalla on siis omantunnon syytöstä, johon todellisen vastauksen voi antaa vain evankeliumi Jeesuksen sijaiskärsimyksestä puolestamme ja Hänen voitostaan kuolemasta.

Kristillisen lähetystyön suurimpana esteenä Japanissa on pitkään koettu danka-systeemi, jossa ratkaisevaa ei ole niinkään oma uskonto vaan perheen ja suvun kuuluminen tiettyyn buddhalaistemppeliin. Lukemattomia kertoja juuri kristilliselle kasteelle valmistautuvat ihmiset ovat törmänneet tämän vuoksi kovaan perheensä vastustukseen. Nyt kuitenkin suurkaupunkialueilla tämä järjestelmä on vakavasti horjumassa ja tilanne tarjoaa kristilliselle kirkolle ja evankelioimistyölle suuria mahdollisuuksia. Yllättävää kyllä kristillisten hautajaisten merkitys saattaa jatkossa muodostua erittäin suureksi maan evankelioimisessa. Kaupungistunut väestö on jo tottunut kristillisiin häihin, kristilliset hautajaiset taas ovat kustannuksiltaan aivan toista luokkaa halvemmat kuin buddhalaisten ja niiden valoisuus ja iankaikkisuustoivo on jotain aivan muuta kuin buddhalaisten hautajaisten synkkyys.

Herätyksessä ja ihmisten pelastumisessa on tietenkin kysymys paljon syvemmistä asioista. Herätys, kansakunnan pelastuminen on Jumalan teko ja sitä saamme Japaniinkin rukoilla, mutta toisaalta pienten kristillisten seurakuntien on myös tartuttava niihin tilaisuuksiin ja mahdollisuuksiin, jotka yhteiskunnan ja asenteiden yleinen muuttuminen maassa tarjoavat.

Uusi lukukausi täydessä vauhdissa

Raamattukoulun uusi lukukausi lähti nopeasti liikkeelle, sillä syyskuussa oli täällä useita eri tapahtumia. Oli toveripäivät, prof. Gyoji Nabetanin uuden psalmien selitysteoksen julkaisujuhlaa ja ennen kaikkea Koben Luterilaisen Teologisen Seminaarin 50-vuotisjuhla, jota juhlistamaan saapui Norjasta useita kutsuvieraita ja Seminaarin entisiä opettajia. Juhlan kokokohta oli seminaarin opiskelijoiden esittämä näytelmä Lutherin elämästä. Siinä kaikui kirkkaana "yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden". Vain Raamatun, Jumalan sanan varaan rakentuva elämä kestää.

Lea jatkaa

Runsas kolme viikkoa sitten saavuin Jorman ja Sinikan kanssa Japaniin 1,5 miljoonaiseen Koben satamakaupunkiin. Asetuimme 60 neliön suuruiseen ja toimivaan paritaloon. Sinikalla on oma tatamihuone, jossa viihtyy sopeuduttuaan taas uuteen kotiympäristöönsä. Olemme saaneet asunnon kuntoon ja kahden istuttava nahkasohva alakerrassa on meidän kolmen suosiossa. Periaate on sellainen, että kuka ehtii ensimmäisenä istumaan.

Koben Luterilainen Raamattukoulu on kahden minuutin kävelymatkan päässä. Asumme Rokkoo- vuorijonon rinteellä. Alhaalla levittäytyy kaupunki kapeana uomana meren ja vuoren välissä. 12 vuotta sitten oli suuri maanjäristys tällä alueella ja 400 000 rakennusta vaurioitui tai tuhoutui ja 6400 ihmistä kuoli. Nyt on kaupunkiin rakennettu aikaisempaa huomattavasti korkeampia ja komeampia kerrostaloja. Katsoessani kaupunkia täältä ylhäältä käsin kaikki kaupungin rakennukset näyttävät uusilta. Suurta rohkeutta ja taloudellista vaurautta on vaatinut toteuttaa näin nopeasti uudisrakennushankkeet.

Tavallista kuumempi kesä jatkui eiliseen asti. Varjossa oli edelleen 34-36 astetta ja kosteutta 80%. Kaskaat ja muut hyönteiset pitivät iltaisin konserttia. Kaupungin hälyääniin kuten aamun kello 4 mopolla liikkuviin lehden jakajiin alkaa tottua. Varikset alkavat vaakkua jo kolmen aikaan. Naapuritalot ovat aivan lähellä ja ikkunat ovat kaikilla auki. Iltaisin kuuluu naapureista kotoista veden loisketta japanilaisen ofuron eli kuumaan kylpyyn menijöiden ääniä.

Saimme tavata Lauri ja Asako Palmun perhettä ja Benjaminia (5) sekä Heleniä (3). Oli suuri riemu leikkiä lasten kanssa, joista on kasvanut ja kehittynyt ihastuttavia lapsia. Palmun perhe on muuttanut Shikokun saarelle ja aloittanut siellä seurakuntia avustavan työn. Seuraavan kerran tapaamme Palmun perhettä ja muita Kansanlähetyksen perheitä Lähetyksen retriitissä Hiruzenissä 2.-4.10. Odottelemme myös, Palmuille syntyisi helmikuussa kahdeksas lastenlapsemme.

Oma työni täällä on vasta muotoutumassa. Jormalla on kädet täynnä työtä toimien kentän varaesimiehenä ja opettaen Raamattukoulussa. Nishinomiyan kirkolle haluan antaa apuani. Myös olen kysellyt muualtakin lahjojeni mukaisia tehtäviä. Nishinomiyassa ovat kirkon työssä Jukka Vänskä perheineen, tuuraten Seppo ja Vuokko Vänskää heidän kausilomansa ajan.

Sinikan kanssa otamme osaa Raamattukoulun eri ohjelmiin. Saamme tavata oppilaita, joista yksi on Koreasta ja muut Japanista.

Perheiloa

Tomion ja Päivin perheeseen Shanghaissa syntyi tytär: Taimi Jemina 11.9. Päivi ja Taimi jaksavat hyvin. Lähden yksin viikoksi Shanghaihin Taimi Jeminan kastejuhlaan 30.10. Sinikka ja Jorma jäävät Kobeen. Jormalla on Shanghain matka joulukuussa.

Kaipausta

Hyvä ystävä ja pitkäaikainen lähettisihteerimme Sisko Bergman kuoli vaikeaan, harvinaislaatuiseen sairauteen 7.9. Siskoa jäivät kaipaamaan hänen miehensä Väinön ja tyttärensä Asta sekä Rita puolisoineen sekä suuri ystävien ja sukulaisten joukko. Ennen lähtöämme Japaniin kävimme Siskoa tapaamassa Tampereella 25.8. Saimme yhdessä jutella ja rukoilla. Siskolle kuolema ei ollut ongelma, koska hän tiesi Jeesuksen verellä lunastettuna omistavansa taivasosan. Sen sijaan Sisko odotti täydellistä parantumista. Sen hän nyt saa siirryttyään kuoleman portin kautta taivaan kirkkauteen. Siellä ei ole tuskaa eikä kipua ja ahdistusta. Ylösnousemus ruumis on oleva täydellisen terveyden maja niin hänelle kuin meillekin, jotka haluamme seurata samaa Jeesusta, johon hänkin turvasi.

Olemme suuresti kiitolliset Herralle kaikesta siitä hyvästä, mitä vuosien varrella Hän on meille jakanut Siskon uhrialttiin elämän kautta. Iloitsemme siitä, että Herran edessä saamme taas kerran kohdata ja siihen asti saamme eri puolella ajan rajaa palvella ja katsella samaa Herraa Jeesusta, joka on meidän pelastuksemme.

Kotimaan ikävä

Suomen kirpeitä syyspäiviä on ikävä. Tyttäremme Helena hoitaa kotiamme poissa ollessamme. Kesällä hänellä on nurmikoitten leikkaus ja talvella lumen luonti.

Oma 90 vuotta vanha äitini Helsingissä odottaa leikkaukseen pääsyä. Mielelläni olisin hänen lähellään juuri nyt. Meitä erottaa 10000 kilometrin etäisyys. Rukous kuitenkin saavuttaa heti eikä ole kiinni etäisyyksistä. Siskoni Ritva ja hänen perheensä on suurenmoisesti auttanut ja hoitanut äitiäni monet vuodet ollessani lähetystyössä Japanissa ja hoitaa edelleen. Vanhin veljeni kuoli tämän vuoden maaliskuussa ja enää on yksi veljeni elossa, Martti perheineen kaukana Kanadassa.

Myönteiseen suuntaan

Valmistaessani iltahartautta Lähetyksen retriittiä varten löysin minua puhuttelevan ajatuksen, jonka laitan tähän lopuksi. Ajatus on Esa Saarisen ja koskee ihmissuhteita.

"Tarvitsemme kaikissa ihmissuhteissa positiivisuutta, sillä negatiivisuus pitää meissä huolen itse itsestään. Me olemme jatkuvasti puolueellisia negatiivisten seikkojen hyväksi! (Oma huomioni. Taitaa em. johtua syntiinlankeemuksesta) Meidän tulee pyrkiä synnyttämään positiivinen kierre ylöspäin. Anna anteeksi ja pyydä anteeksi. Anteeksiannolla on voiteleva vaikutus ja se voi katkaista negatiivisen kierteen."

Tiedän, että minulla on taipumus mennä negatiiviselle puolelle ajatellessani eteen tulevia asioita tai ihmisiä ja Jorma on siitä kärsinyt vuosien varrella paljon. Kokeilin tuota edellä mainittua positiivisuutta, kun mieleni täyttyi eräästä asiasta karvailla, negatiivisilla ajatuksilla ja mieli oli musta. Tietoisesti rukoilin oman negatiivisen väärän mielen poistumista ja ajattelin asiaa positiivisesti. Huomasin että mielen karvaus hävisi ja pystyin asiaa ajattelemaan puolueettomasti. Sydämeen jopa tuli kiitosmieli. Eikö ole ihme, että vanhakin oppii uutta.

Me kolme olemme saaneet olla terveinä. Viime aikoina omaa kompurointia miettiessäni minun kait tulisi olla varovaisempi. Ei ole viisasta polttaa kättä kiireessä tai kaatua kadun reunan alle mahalleen jäädessäni katselemaan pientä lasta kadun toisella puolella.

Sydämelliset kiitokset jatkuvasta rukoustuesta, jonka varassa työmme ja matkamme on jatkunut.

Herran runsasta siunausta elämääsi!

Jorma, Lea ja Sinikka Pihkala

Aiemmat ystävä-
kirjeemme löytyvät seuraavien
linkkien alta:

Kirje 17.7.2007

Kirje 22.5.2007

Kirje 8.3.2007

Kirje 3.12.2006

Kirje10.8.2006

Kirje2.4.2006

Kirje22.1.2006

Kirje27.11.2005

Kirje26.9.2005

Kirje23.7.2005

Kirje29.5.2005

Kirje19.3.2005

Kirje17.1.2005

Kirje 24.11.2004

Kirje 26.9.2004

Kirje 20.7.2004

Kirje 21.5.2004

Kirje 14.3.2004

Kirje 14.1.2004

Joulukirje 2003

Kirje 7.10.2003

Kirje 29.7.2003

Kirje 27.5.2003

Kirje 29.3.2003

Kirje 25.1.2003

Kirje 25.11.2002

Kirje 15.10.2002

Kirje 12.8.2002

Kirje 5.4.2002

Kirje 23.1.2002

Joulukirje 2001

Kirje 12.10.2001

Kirje 24.7.2001

Kirje 31.5.2001

Kirje 17.3.2001

Kirje 24.1.2001

Joulukirje 2000

Kirje 1.8.2000

Kirje 1.4.2000

Kirje 26.1.2000

Kirje 24.11.1999

Kirje 1.10.1999


 

 
Tuen yhteystiedot:

Taloudellisen tuen työllemme voi kanavoida Akaan (yhteyshenkilö: Berit Joki ja lähetyssihteeri Anja Annila), Pyynikin (yhteyshenkilö: Hannu Sjöblom ja lähetyssihteeri Irmeli Merikanto), Langinkosken (yhteyshenkilö: lähetyssihteeri Marianne Vitikainen-Mojica), Anjalankosken (yhteyshenkilö: Teija Patjas ja lähetyssihteeri Eila Kivistö), Hirvensalmen (yhteyshenkilö: lähetyssihteeri) ja Hausjärven seurakuntien (yhteyshenkilö: lähetyssih-teeri Kaarina Rautiainen) kautta tai Hämeen, Helsingin, Etelä-Saimaan, Pohjois-Savon tai Kymenlaakson Kansanlähetyspiirien kautta. Jos et asu millään näistä alueista, käytä Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetyksen tiliä.

 

  • Etelä-Saimaan Ev.lut. Kansanlähetys:
    EKOP 562009-440065
    Raatimiehenk. 13,
    53100 Lappeenranta
    puh. 05-453 0225
    Yhteyshenkilö:
    Arto Auranen

  • Hämeen Ev.lut.Kansanlähetys:
    TSOP 573008-245702
    Hämeenpuisto 41,
    33200 Tampere,
    puh. 03-212 0778,
    Yhteyshenkilö:
    Raili Pasanen

  • Helsingin Ev.lut. Kansanlähetys:
    Sampo 800010-1558247
    Kaisaniemenk. 13 A 4,
    00100 Helsinki,
    puh. 09-877 0060,
    Yhteyshenkilö:
    Taru Kostiainen

 

  • Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetys:
    OP 575001-249888
    Torvitie 3,
    45130 Kouvola,
    puh. 05-311 7193,
    Yhteyshenkilö:
    Teija Patjas

  • Pohjois-Savon Ev.lut. Kansanlähetys:
    Nordea 107830-201938
    Museokatu 24,
    70100 Kuopio
    puh. 017-262 2082