Jorma ja Lea Pihkala

2-4-1 Nakajimadori, Chuo-ku
Kobe-shi, 651-0052 Japan
Puh. +81-90-9888-9067
tai 019-757112
jorma.pihkala(at)sekl.fi
lea.pihkala(at)sekl.fi
Skype Jorma: jormapihkala
Skype Lea: jormapihkala8854
http://www.pihkala.net


5.3. 2008

Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!


Te olitte siihen aikaan ilman Kristusta, vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraita lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa. Nyt sitä vastoin, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, te ennen kaukana olleet olette päässeet lähelle Kristuksen veressä. (Ef.2:12-13)

Ilman Kristusta merkitsee, ilman sellaista Vapauttaja-kuningasta, joka voi murtaa synnin ja kuoleman vallan ja liittää ihmiset sekä Jumalan että toistensa yhteyteen. Edelleen se merkitsee olemista ilman sellaista Profeettaa, joka avaa meille Jumalan tahdon ja kertoo Jumalan sydämenlaadun meitä kohtaan. Edelleen ilman Kristusta merkitsee oloa ilman Uhrikaritsaa, joka ottaa pois synnin syyllisyyden ja tuomion ja avaa tien Isän sydämelle asti.

Ilman Kristusta ihmisellä ei ole Israelin kansalaisoikeutta. Sana Israel tarkoittaa mm Jumalan hallitsemaa. Oikea hengellinen Israel ovat ne ihmiset, joita Jumala saa hallita totuutensa Sanalla ja rakkautensa Sanalla. Kansalaisoikeus tässä valtakunnassa merkitsee myös sitä, että ihmisellä on "passi taivaaseen", hänen nimensä on taivaallisessa elämän kirjassa ja hänen sydämensä on puhdistettu Jeesuksen verellä.

Vierauden tunne juontaa pitkälle juurensa siitä, että ihminen luonnollisessa tilassaan on vieras Jumalalle. Hän ei tunne Jumalaa, "oman onnensa seppänä" hän on tuuliajolla tietämättä, mistä on tullut ja minne menossa. Vasta Jumalan lupausten tuntemisen kautta ihminen voi löytää sydämelleen lepopaikan, turvapaikan, jossa ei tarvitse pelätä toisia ihmisiä ja missä voi levätä sen varassa, mitä Jumala on täydellä varmuudella luvannut tehdä hänen elämässään.

Raamatun nimen mukaisesti Jumala on tehnyt testamenttimuotoisen liiton omiensa kanssa. Golgatalla vuotanut Jeesuksen Kristuksen sovintoveri sinetöi uuden testamenttiliiton, joka sisältää sen, että Jeesuksen sovitti syntimme ristin puulla ja Hänen omansa saa kaiken sen, mikä Jeesuksella on ikuiseksi omaisuudekseen.

Ilman yhteyttä elävään Jumalaan ihmisellä ei ole mitään kestävää toivoa. Kaikki mihin hän sydämensä toiveet perustaa romahtaa lopulta kuitenkin. Hänen elämästään puuttuu sydämen rauha.

Ihmissuhteiden monimutkaisia vyyhtejä ei ihminen voi aukoa eikä ratkoa. Ihminen oman syntisyytensä tähden ei ole vain heikko hoitamaan ihmissuhteita vaan kykenemätön siihen. Vain Jeesus Kristus kykenee siihen, sillä ihmissuhdeongelmien syvin syy on ihmisen synti ja syntisyys, eikä siitä ihminen omin neuvoin tai toisten tukemana kykene vapautumaan.

Vain Jeesuksen Kristuksen kautta taivaallisen Isän yhteyteen päässyt ja Pyhän Hengen lahjan saanut ihminen kykenee esim. sanan syvimmässä merkityksessä antamaan toiselle ihmiselle anteeksi eli palaamaan sellaisen ihmisen kanssa yhteyteen ja kanssakäymiseen, joka oli tehnyt hänelle aitoa ja kipeää vääryyttä.

Vain Jeesuksen armahtama ja vapauttama kykenee katselemaan vielä pimeyden sitomia ja vääryyden vallassa olevia ihmisiä rakkauden ja kärsivällisyyden silmillä, koska hän tietää, että Jeesus on kuollut noidenkin ihmisten tähden. Vain Pyhän Hengen lahjan saanut ihminen voi päästä kokemaan sitä syvää yhteyttä, jonka Jeesus Kristus voi luoda omiensa välille.

Kun japanilaisissa ja suomalaisissa seurakunnissa törmää jatkuvasti ihmissuhdeongelmiin ja keskinäiseen riitelyyn, niin joutuu toki kysymään, mitä kristittyjen keskinäinen yhteys oikein on, kun seurakunnan keskelläkään ihmiset pelkäävät toisiaan eivätkä uskalla avata syvintä sisintään ja lähtevät "lätkimään", kun "se ja se on sellainen ja sellainen ja tekee sitä ja sitä".

Kristillinen seurakunta ja sen yhteys ei voi perustua "lämpimään ilmapiiriin", joka rapisee alta aikayksikön, kun saadaan aikaan riita usein mitättömän pienistä asioista. Kristillinen seurakuntayhteys ei voi myöskään perustua siihen, että kun "kaiken saa anteeksi" niin saa myös käyttäytyä miten tahansa.

Kristillinen seurakunta muodostuu ihmisistä, jotka saamastaan armosta ja pelastuksesta huolimatta ovat edelleen syntisiä. Seurakunnan keskellä on kilvoiteltava omaa syntisyyttä vastaan, mutta ei sisintään tukahduttaen, vaan vaeltamassa yhdessä valossa niin, että synnit ja vaikeat asiat käsitellään ja annetaan ja saadaan anteeksi, koska Jeesuksen veri on vuotanut molempien osapuolten syntien tähden Golgatan ristillä.

Hikikomori, Japanin kätketty epidemia

Japanin kulttuuri on voimakkaasti yhteisöllinen. Se tarkoittaa sitä, että ihminen minuus eli identiteetti sekä turvallisuuden tunne ei määräydy niinkään siitä, mitä hän tekee tai saa aikaan, vaan siitä mihin ryhmään hän kuuluu. Syntyperä ja suku ovat tärkeät, samoin koulu ja yliopisto, josta valmistuttiin, edelleen kyläyhteisö tai työyhteisö, jonka keskellä eletään. Viime kädessä suureksi perheeksi mielletty kansakunta muodostaa uskonnollis-yhteiskunnallisen viitekehyksen. Japanilaiselle on sietämätön tilanne, jos hänet työnnetään yhteisönsä ulkopuolelle "yksinäiseksi sudeksi" tai jos hän joutuu yhteisössään naurunalaiseksi.

Voisi kuvitella, että japanilainen yhteisöllisyys, jossa kaikin keinoin pyritään ylläpitämään hyviä ihmissuhteita, ei jättäisi ihmisiä yksinäisyyden tunteen valtaan. Mutta pelko joutua yhteisönsä hylkäämäksi pakottaa yksilöt mukautumaan sillä tavalla yhteisönsä käytös- ja katsomusmalleihin, että ihminen joutuukin tukahduttamaan aitoa minuuttaan ja ihmissuhteiden ylläpito tulee raskaaksi taakaksi.

Tämän seurauksena japanilaista yhteiskuntaa vaivaa syvä ongelma, jonka nimeksi voitaisiin suomeksi antaa vaikka "huoneeseen hautautujat". Japanilainen sana on "hikikomori", joka suoraan käännettynä tarkoittaa "pois vetäytymistä", jossa ihminen vetäytyy pois toisten ihmisten yhteydestä omaan kotiinsa ja usein vielä omaan huoneeseensa. Sen tuntomerkkejä ovat Japanin hallituksen mukaan seuraavat:

1. Henkilö sulkeutuu kotiinsa vähintään kuudeksi kuukaudeksi.
2. Hänellä ei ole läheisiä suhteita kehenkään muihin kuin perheen jäseniin.
3. Hänellä ei esiinny sen lisäksi mitään muita psyykkisiä ongelmia.
4. Hän ei osallistu mihinkään sellaisiin yhteisöllisiin toimintoihin kuin työhön tai koulunkäyntiin.

Kristityn psykiatrin Yuichi Hattorin mukaan Ilmiö on yleinen niin miehillä kuin naisilla teini-iästä neljänteenkymmenenteen ikävuoteen asti. Nämä ihmiset eivät luota toisiin ihmisiin, heidän on usein ollut vaikea liittyä toisiin jo pitkään ja heillä esiintyy persoonallisuuden kaksijakoisuutta. Taustalla on usein lapsuuden heikko side vanhempien ja lasten välillä. Hikikomori -ihmisiä on Japanissa arvioita noin miljoona henkeä, mutta asiantuntijoiden mukaan enemmän tai vähemmän lievässä muodossa tätä taipumusta esiintyy jopa 60%:ssa japanilaisista. Usein tämä asia ilmenee japanilaisten toistamassa ilmaisussa: "Ihmissuhteet ovat vaikeita!"

Monella japanilaisella, joka osallistuu yhteiskuntaelämään, on suuria vaikeuksia luottaa toisiin ihmisiin ja luoda rakentavia ihmissuhteita. Tämä taas näkyy seuraavassa sukupolvessa niin, että tällaiset vanhemmat eivät osaa rakentaa tervettä suhdetta omiin lapsiinsa. Kysymys on siis kansallisesta suuren luokan ongelmasta.

Perus syy tähän vetäytymiseen juontaa juurensa lapsuuteen, missä on puuttunut terve sitoutuneisuus vanhempien ja lasten välillä. Päällepäin kyllä näyttää siltä, että japanilaisten perheiden ihmissuhteet ovat läheisiä. Asiantuntijoiden mukaan tämä on vain näennäistä. Tosiasiassa lukemattomissa kodeissa kärsitään tunnealueen laiminlyönneistä, lasten ja vanhempien välisen kommunikaation puutteesta, ja perinteisesti lasten tunteiden ilmaisua on pyritty kodeissa tukahduttamaan.

Monet japanilaiset äidit ja useimmat isät joko tietoisesti tai tiedostamattaan laiminlyövät tai ovat välittämättä lastensa tunnealueen tarpeista. Esimerkiksi nuori äiti saattaa kirkossa osoittaa lapsukaiselleen hellyyttä muiden läsnä ollessa, mutta - niin uskomattomalta kuin se saattaa kuulostaakin - kotona saattaa tunneiksi, jopa useiksi päiviksi kieltäytyä puhumasta samaiselle lapselleen.

Tämän seurauksena lapset oppivat siihen, että he eivät saa ilmaista tunteitaan vanhemmilleen. He eivät voi luottaa vanhempiinsa, eivätkä siis myöhemmin muihinkaan ihmisiin. Seurauksena on paljon tukahdutettua pelkoa, murhetta ja vihaa. Lapsi kehittää suojamekanismikseen kaksijakoisuuden, jossa hän erottaa "honne" (sisäinen todellinen tunne tai ajatus) ja "tatemae" (ulospäin julkisuuteen päin annettu kuva) maailmat toisistaan. Koska pelko ja viha ovat pysyviä seuralaisia, mutta suhteellisen vähäinenkin koulukiusaaminen saattaa laukaista "hikikomori" eli vetäytymisen omaan huoneeseensa.

Tällä ilmiöllä on yllättävää kyllä myös historiallinen tausta, joka liittyy kristinuskon tukahduttamiseen ja vainoon 1600 -luvulta 1800 -luvun puoleen väliin asti. Nämä vainot synnyttivät pelon, jonka vuoksi ihmiset eivät saaneet ilmaista vapaasti itseään. Ihmiset joutuivat pienestä pitäen tukahduttamaan sisimmät tunteensa ja siitä tuli lopulta sukupolvesta toiseen siirtyvää kulttuuria, jossa viimeiseen asti pelätään avoimia ristiriitatilanteita.

Tähän kansalliseen sairauteen löytyy syvimmiltään apu vain Golgatan ristin verellä hankitusta armosta, jossa ihminen voi kohdata oman sydämensä todellisen tilan ja saa anteeksiantamuksen vapaudessa tuoda ilmi myös todellisen minänsä. Herran rakkaudessa pelko väistyy ja aito yhteys Kristuksessa syntyy. Japani tarvitsee kipeästi evankeliumin valoa!

Raamattukoulu

Koben Luterilaisen Raamattukoulun 58. vuosikurssin päättäjäisiä vietettiin juhlallisesti 24.2. Sen jälkeen oppilaat osallistuivat tosin vielä kahden päivän pituiselle avoimelle kurssille, jolle kerääntyi parisen kymmentä henkeä eri puolilta kirkkoamme. Kurssin aiheena oli harhaoppien kohtaaminen.

Yhteinen taival viiden opiskelijan osalta päättyi todella haikeassa ja kiitollisuuden täyttämässä ilmapiirissä. Monella tavalla oppilaat kokivat saaneensa siunausta elämäänsä ja niihin uusiin tehtäviin, joihin he haluavat Herran kanssa lähteä.

Uusi lukuvuosi alkaa 6.4. Toistaiseksi ilmoittautuneita uudelle kurssille on vielä kovin vähän, vaikka koulun tunnetuksi tekemiseksi on tänä vuonna tehty melko lailla töitä. Jätämme asian rukousaiheeksi.

Oma osuuteni opetuksessa sisältää Uuden testamentin johdanto-opin luennot, tietokoneen käytön seurakuntatyössä (viikkotiedotteet, mainokset, PowerPoint esitykset ja kotisivujen laatiminen ym) ja suomenkielen raamatturyhmän.

Lähettikunta

Kansanlähetyksen työalalla olevien lähettien määrä nousi helmikuussa 14 aikuiseen ja 9 lapseen, kun Ulla Pendolin saapui kentälle ja aloitti kielikoulunsa ja kun Palmun perheeseen syntyi kolmas lapsi Aimi Kaarina, joka on kahdeksas lapsenlapsemme.

Nuorekasta joukkoamme tulevat tarkastamaan työalavierailulle Keijo Rainerma vaimoineen ja Tapani Kaitainen Suomesta. He osallistuvat Länsi-Japanin ev.lut. kirkon vuosikokoukseen ja lähetyksemme työalan retriittiin ja vuosikokoukseen, jossa tehdään tärkeitä strategisia päätöksiä työmme tulevaisuutta ajatellen. Samalla he saavat tutustua työhömme ja antaa myös henkilökohtaista tukea työntekijäjoukkoomme.

Musiikkityö

Elina ja Harri Huovisen valmistuttua kielikoulusta, kirkkomme musiikkityö on saanut ensimmäiset kokotoimiset työntekijänsä. He ovat saaneet hyvän vastaanoton. Heidän työtään tukemaan Suomesta on tulossa touko-kesäkuun vaihteessa myös Mikko Goes to Heaven -bändi neljännelle Japanin kierrokselleen.

Aotanin kirkko

Aotanin kirkkoprojekti on ehtinyt vaiheeseen, jossa ensimmäinen kerros valetaan lähi päivinä. Peruskiven muuraus pidettiin tammikuun lopulla pienen lumisateen keskellä.


Lea jatkaa

"Ei hän maksanut syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet." (Psalmi 103:10)
"On Kristus noussut kuolleista, halleluja, toivon saanut maailma, halleluja, halleluja." (Virsi 92:1)

Tässä toivossa elämme ja kuolemme. Jumalan armo ja syntien anteeksiantamus kantaa. Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen saamme uskoa ja turvata joka päivä aina siihen päivään, kun aikamme loppuu ja siirrymme Jumalan Taivaaseen.

6.2 syntyi Aimi Kaarina Asakolle ja Lauri Palmulle. Benjamin ja Helen odottivat kovasti uuden vauvan syntymää. Helen oli puhunut jo pitkään Äidin vatsan läpi vauvalle ja laulellut hänelle monia lauluja. Benjamin ajatteli korjaavansa kaikki pienet legot pois alakerrasta, jotta vauva ei vaan saa niitä kurkkuunsa. Lähes nelikiloinen Aimi on tottunut hyvin uuteen olotilaansa ja syö hyvin äidin maitoa sekä nukkuu yönsä kohtalaisesti. Olin Shikokulla Palmun perheessä kahdeksan päivää ja auttelin vähän taloustöissä. Sain tutustua näihin lastenlapsiin ja iloita heidän kansaan monista päivän tapahtumista.

Sinikka on ottanut osaa Raamattukoulun luennoille. Nyt on kevätloma ja kaipaa jo uutta lukukautta ja opiskelua.

Luumupuu on kukkinut helmikuussa. Sen tuoksu on hyvin voimakas. Se kantaa kesällä runsaan hedelmän. Talvi on ollut Japanissa sateinen. On tullut lunta, vettä sekä räntää. Lumi ei kuitenkaan jää maahan vaan sulaa pian pois.

29.2 sain pitää Koben Teologisessa seminaarissa diakoniasta seminaariluennon. Useista eri kirkoista oli tullut 25 henkilöä ja saimme yhdessä pohtia Sanan avulla mitä on rakkauden palvelutyö täällä Japanissa? Hyvin samoja ongelmia on täällä kuin Suomessa esim. vanhusten yksinäisyys ja mielenterveyskuntoutujien vaikeus päästä suojatyöhön ja osata omatoimisesti etsiä hoitoa mahdollisiin ruumiin- ja mielen sairauksiin. Miten me kristittyinä otamme vastaan erilaiset ihmiset? Miten seurakunta huomioi heitä?

Terveys on ollut meillä kohtalainen. Ikä tuo kuitenkin kaikenlaisia remppoja ja kolotuksia. Vähän on käyty tutkimuksissa ja saatu hoitoa. Oma verenpaineeni, joka Suomessa aiheutti paljon ongelmia kohotessaan korkealle on ollut normaali ja olen ollut melkein kokonaan ilman lääkettä.

Sydämellinen kiitos esirukouksistanne ja tuestanne työllemme täällä Japanissa.

Herran runsasta siunausta elämääsi!


Jorma, Lea ja Sinikka Pihkala

Aiemmat ystävä-
kirjeemme löytyvät seuraavien
linkkien alta:

Kirje 13.1.2008

Kirje 23.11.2007

Kirje 25.9.2007

Kirje 17.7.2007

Kirje 22.5.2007

Kirje 8.3.2007

Kirje 3.12.2006

Kirje10.8.2006

Kirje2.4.2006

Kirje22.1.2006

Kirje27.11.2005

Kirje26.9.2005

Kirje23.7.2005

Kirje29.5.2005

Kirje19.3.2005

Kirje17.1.2005

Kirje 24.11.2004

Kirje 26.9.2004

Kirje 20.7.2004

Kirje 21.5.2004

Kirje 14.3.2004

Kirje 14.1.2004

Joulukirje 2003

Kirje 7.10.2003

Kirje 29.7.2003

Kirje 27.5.2003

Kirje 29.3.2003

Kirje 25.1.2003

Kirje 25.11.2002

Kirje 15.10.2002

Kirje 12.8.2002

Kirje 5.4.2002

Kirje 23.1.2002

Joulukirje 2001

Kirje 12.10.2001

Kirje 24.7.2001

Kirje 31.5.2001

Kirje 17.3.2001

Kirje 24.1.2001

Joulukirje 2000

Kirje 1.8.2000

Kirje 1.4.2000

Kirje 26.1.2000

Kirje 24.11.1999

Kirje 1.10.1999


 

 
 
Tuen yhteystiedot:

Taloudellisen tuen työllemme voi kanavoida Akaan (yhteyshenkilö: Berit Joki ja lähetyssihteeri Anja Annila), Pyynikin (yhteyshenkilö: Hannu Sjöblom ja lähetyssihteeri Irmeli Merikanto), Langinkosken (yhteyshenkilö: lähetyssihteeri Marianne Vitikainen-Mojica), Anjalankosken (yhteyshenkilö: Teija Patjas ja lähetyssihteeri Eila Kivistö), Hirvensalmen (yhteyshenkilö: lähetyssihteeri) ja Hausjärven seurakuntien (yhteyshenkilö: lähetyssih-teeri Kaarina Rautiainen) kautta tai Hämeen, Helsingin, Etelä-Saimaan, Pohjois-Savon tai Kymenlaakson Kansanlähetyspiirien kautta. Jos et asu millään näistä alueista, käytä Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetyksen tiliä.

 

  • Etelä-Saimaan Ev.lut. Kansanlähetys:
    EKOP 562009-440065
    Raatimiehenk. 13,
    53100 Lappeenranta
    puh. 05-453 0225
    Yhteyshenkilö:
    Arto Auranen

  • Hämeen Ev.lut.Kansanlähetys:
    TSOP 573008-245702
    Hämeenpuisto 41,
    33200 Tampere,
    puh. 03-212 0778,
    Yhteyshenkilö:
    Raili Pasanen

  • Helsingin Ev.lut. Kansanlähetys:
    Sampo 800010-1558247
    Kaisaniemenk. 13 A 4,
    00100 Helsinki,
    puh. 09-877 0060,
    Yhteyshenkilö:
    Taru Kostiainen

 

  • Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetys:
    OP 575001-249888
    Torvitie 3,
    45130 Kouvola,
    puh. 05-311 7193,
    Yhteyshenkilö:
    Teija Patjas

  • Pohjois-Savon Ev.lut. Kansanlähetys:
    Nordea 107830-201938
    Museokatu 24,
    70100 Kuopio
    puh. 017-262 2082