Jorma ja Lea Pihkala

2-4-1 Nakajimadori, Chuo-ku
Kobe-shi, 651-0052 Japan
Puh. +81-90-9888-9067
tai 019-757112
jorma.pihkala(at)sekl.fi
lea.pihkala(at)sekl.fi
Skype Jorma: jormapihkala
Skype Lea: jormapihkala8854
http://www.pihkala.net


21.5. 2008

Hyvää kesää, ystävät!

Elämä Aotani -kylässä, johon kuuluu Koben Raamattukoulun ja Teologisen seminaarin lisäksi Länsi-Japanin Ev.lut. kirkon keskustoimisto, Luterilaisen tunnin media-keskus ja Aotani seurakunta ja sen yhteydessä Aobaen -lastentarha, sisältää elämän kirjoa varsin laajalti. Runsas viikko sitten päivittäisen hartaushetken päätteeksi saimme viestin siitä, että Seminaarin oppilas Masaharu Itoo oli saanut kutsun Herransa luo kirkkauteen. Lainaan tähän otteita hänen 9.11.2007 kirjoittamastaan todistuksesta.

Leukemiaan sairastumisestani on nyt kulunut yhdeksän vuotta. Olen Jumalalle kiitollinen siitä, että olen tähän asti saanut tulla monien veljien ja sisarten rukousten tukemana. Tällä hetkellä yritän saada pitkiksi venyneitä teologian opintojani maaliskuuhun mennessä päätökseen kirjoittamalla lopputyötä. (Suom. huom.: Itoo sai kaikki opintonsa valmiiksi, mutta ei sairauden uusittua enää päässyt osallistumaan lopputentteihin.)

Olin 52-vuotias, kun sairastuin äkilliseen leukemiaan vuonna 1998. Työskentelin silloin Hiroshimassa ja aivan viime hetkellä sain avun Hiroshiman Punaisen Ristin Ydinpommisairaalassa. Siihen asti olin elänyt täysin terveenä ja ajatellut, että vakavat sairaudet kuuluvat muille, eivät minulle. Sairasvuoteellani joudun kohtaamaan sen, että minun elämäni päättyisi tähän.

Vuoden ja seitsemän kuukauden sairaalahoidon seurauksena leukemia saatiin paranemaan ja sairauden keskellä syventyneiden uskonkokemusten rohkaisemana ja Pyhän Hengen johdattamana päätin omistautua kokotoimiseen evankeliumin julistamiseen. Vuonna 2002 minut hyväksyttiin 56-vuotiaana Koben Luterilaisen Teologisen Seminaarin opiskelijaksi. Omistauduin niin opintoihini, että lähes unohdin sairauteni. Mutta kesäloman lähestyessä kävi ilmi, että olin sairastunut uudelleen, mutta tällä kertaa eri tyyppiseen leukemiaan. Sen jälkeen olen joutunut viisi kertaa pitemmille hoitojaksoille sairaalaan. Yhteensä sairaala-aikaa on kertynyt jo kolme vuotta kolme kuukautta. Vaimoni, poikani ja teologisen seminaarin rehtorin läsnä ollessa lääkärit totesivat minulla olevan 4 - 5 kuukautta elinaikaa jäljellä. Mutta kesäkuussa 2005 pääsin kuitenkin jatkamaan opintojani.

Maaliskuussa 2007 sairaus uusi jo viidettä kertaa eikä uusia hoitoja enää voitu antaa ja olin voimaton sairaalan vuoteella lähestyvän kuoleman edessä. Jumalan kasvojen edessä jouduin kohtaamaan oman arvottoman ja köyhän alastoman olemukseni. Tajusin, miten olin väärin ajatellut, että Jumala varmasti arvostaa lujaa tahtoani ja jotain minussa ja vastaa minun rukouksiini ja varmasti parantaa minut. Ymmärsin, että tuollainen asennehan merkitsee sitä, että vedän Jumalan inhimillisten halujeni ja oman itsekkään minäni vaatimusten toteuttajan tasolle. Niin sydämessäni mureni paljon siihenastisesta arvostuksistani.

En voinut enää muuta kuin huutaa: "Herra, armahda palvelijaasi!" Mutta silloin sydämeni keveni. Huomasin, että en ollut vain ihmisten vaan myös Jumalan edessä yrittänyt näyttää olevani parempi kuin mitä olin. Mutta Jumala vapautti minut. Jumalan rakkaus on aivan toista kuin sellainen rakkaus, joka yritetään herättää omalla arvollisuudella tai viehättävyydellä. Vaikka kuinka yrittäisi saavuttaa yltäkylläistä elämää ja vaikka saavuttaisi kaiken haluamansa ja vaikka ei eläessään menettäisi mitään saavuttamastaan, aika vie kaiken tämän kuitenkin kohti kuolemaa. Se merkitsee, että menettää kaiken, mitä oli tavoitellut. Ihminen on kuolevainen eikä pääse millään irti olemuksensa köyhyydestä. Ihmisen todellinen  arvo löytyy vain siitä Jumalan rakkaudesta, joka kohdistuu riisuttuun, ansiottomaan ja alastomaan ihmiseen.

Lopulta minulle kuitenkin päätettiin vielä antaa lisähoitoja ja pääsin elokuun lopussa pois sairaalasta. Mutta tämä kerta opetti minulle, että sairastaminen on yksi arvokas osa elämääni ja että oman kuolemansa kohtaamisessa voi löytyä armo. Sairastamalla oppii myös ymmärtämään sairaita. Sairastamalla voi oppia jättämään itsensä kokonaan niin Herran käsiin, että saa maistaa rauhaa. Kun kaikki inhimillinen on tehty, voi päästä ylpeydestä nöyryyden laaksoon. Kuolema silmien edessä tajuaa, että usko merkitsee itsensä 100% jättämistä Herran käsiin. Siinä sain myös kokea uskomattoman ihmeen. Kun elämän raja tuli vastaan, löysinkin toivon Herrassa. Opin myös kiittämään yhden päivän elämästä.

Mutta tajusin myös, että edessäni oli myös väistämättä paluu sairaalaan. Mitään inhimillistä paranemisen keinoa ei enää ole. Minulla on vain tämä yksi päivä kerrallaan. Sen saan elää Herrani edessä elämästä kiittäen, iloiten ja jättäen kaiken Hänen käsiinsä.

Vaikka syntymän perusteella ihmiselämä tuntuisikin kovin epätasapuoliselta ja epäoikeudenmukaiselta, kuolema tekee kaikista tasa-arvoisia. Sen edessä rikkaus, valta ja asema menettävät merkityksensä, mitään niistä ei voi viedä mukanaan. Yksin on täältä lähdettävä. Mutta kristittynä minulla on toivo siitä, että saan asua yhdessä Herran kanssa kirkkaudessa.

Jeesus tuli maailmaan antamaan meille elämän. Uskomalla Herraan Jeesukseen saamme elämän. Herra Jeesus on itse Elämä. Hän on Jumala, Hän on ylösnousemus. Hän antaa ihmisille iankaikkisen elämän. Hän on Elämän Leipä. Hän antaa elämän oman kuolemansa kautta. "Poikaan uskovalla on ikuinen elämä. Mutta se, joka ei usko ja ole kuuliainen Pojalle, ei ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään." Iankaikkinen elämä alkaa siis jo täällä ajassa niille, jotka uskovat Herraan Jeesukseen.

Psalmi 23 vakuuttaa: "Vaikka minä vaeltaisin kuolemanvarjon laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet kanssani." Olen onnellinen, kun saan niin elämässä kuin kuolemassa luovuttaa päätösvallan ja hallintavallan Jumalan käsiin. Jumala, joka on istuttanut sydämeeni ikuisuuden ajatukset, on antanut minulle varman toivon ja lupauksen loputtomasta elämästä, johon Hän varjelee minut Jeesuksen Kristuksen kirkkauden evankeliumissa. Tästä kaikesta olen kiitollinen.

Tärkeitä päätöksiä
Länsi Japanin ev.lut. kirkon vuosikokous pidettiin maaliskuun 19.-20.3. Siinä valittiin kirkon uudeksi presidentiksi Hirofumi Tsukuda ja varapresidentiksi Koji Hagizawa. Kokoukseen osallistuivat myös työaluevierailulle tulleet Tapani Kaitainen ja Keijo Rainerma Riitta vaimonsa kanssa.

He ottivat osaa myös Japanin työalueen lähettiretriittiin ja vuosikokoukseen, jossa tehtiin lähetyksemme osalta tärkeä päätös uuden työpisteen avaamisesta Koben suurkaupunkialueella yhdessä yhteistyökirkkomme kanssa. Työn olisi tarkoitus päästä siellä alkuun syksyllä sikäli kuin sopiva kokoustila saadaan vuokratuksi ja muut käytännön kysymykset on saatu ratkaistuksi.  Tämä HAT-Kobe niminen uusi asuntoalue on aivan Koben suurkaupungin ydinkeskustan tuntumassa meren rannalla. Se on rakennettu entisen valtaisan terästehtaan paikalle 1995 maanjäristyksen jälkeen ja sen noin 50 000 hengen asujaimisto muodostuu järistyksessä kotinsa menettäneistä sosiaalisella tuella elävistä iäkkäistä ihmisistä ja komeissa kovan rahan kerrostaloissa asuvista nuorista perheistä. Alueella ei ole kristillistä kirkko.

Retriitissä vietettiin myös kahdeksannen lastenlapsemme Aimi Palmun kastejuhlaa. Kasteen toimitti Matti Palmu, joka oli vaimonsa Anna-Kaarinan kanssa tullut Etiopiasta perhetyön merkeissä SLS:n Taiwanin työalalle luennoimaan ja poikkesi samalla Japaniin.

Uusi lukuvuosi
Raamattukoulun uusi lukuvuosi alkoi 6.4. ja loppujen lopuksi kurssille saatiin yhtä monta opiskelijaa kuin edellisenäkin lukuvuonna. Tosin ikärakenne on tällä kertaa selvästi nuorentunut. Osa-aikaisia opiskelijoita on myös entiseen malliin. Tänä lukuvuonna aloitimme myös avoimia kursseja seurakuntatyön tietojen käsittelyssä (IT), englannin, korean ja suomenkielissä. Jorma  vastuulla on Uuden Testamentin johdanto-opin lisäksi IT, englanti ja suomi. Viimeksi mainitussa avustaa myös Lea. Sielunhoitotyömme erityisesti vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien parissa jatkuu myös viikoittain.

Teologisen Seminaarin puolella aloitti opinnot myös kuusi uutta opiskelijaa. Tämän lukuvuoden erityispiirteenä on erittäin musikaalinen oppilaskunta. Kun opiskelijat tiskaavat aterian jälkeen, niin keittiö raikuu moniäänisestä laulusta ja veisuusta!

Musiikkievankeliointia
Koko talvikauden ja kevään olemme valmistelleet Mikko Goes To Heaven -bändin neljättä konserttikierrosta täällä Japanissa. Tällä kertaa sen erityispiirteenä on musiikkityön aloittaneiden lähettien Harri ja Elina Huovisen rooli kierroksen vastuunkantajina. Kierros tapahtuu 31.5.-15.6. välisenä aikana ja sisältää 19 konserttia eri puolilla Länsi-Japania.

Aotanin kirkko
Aotanin kirkkoprojekti on edistynyt hyvää vauhtia. Harjannostajaiset alkavat olla käsillä ja rakennustyö on pysynyt aikataulussa, joten näillä näkymin joulujumalanpalvelus onnistunee jo uudessa kalanmuotoisessa kirkossa.

Jorman työnkuvaan kuuluu eri seurakunnissa pidettävät jumalanpalvelussaarnat. Tänä vuonna Aotanin seurakunnassa hänellä on neljä saarnaa ja neljän luennon sarja kymmenen käskyn ensimmäisestä taulusta. Aotanin isohko seurakunta suuntautuu Kanjiro Adachi pastorin johdolla kolmen vuoden aktiiviseen ulospäin suuntautuvaan toimintavaiheeseen kirkkorakennuksen valmistumisen jälkeen.

Perhekuvioita

  • Kaarina Savonen on kevään aikana saanut opintonsa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa onnelliseen päätökseen ja keskittyy nyt toisen lapsensa lähestyvään synnytykseen, jonka on määrä tapahtua kesällä. Anssi ja Kaarina ovat myös suuntautumassa lähetyskurssille Ryttylään ensi vuoden alusta.
  • Helenalle on tarjoutunut tilaisuus käydä Shanghaissa tapaamassa Tomion ja Päivin perhettä. Elmo poika puhuu jo varsin sujuvaa kiinaa ja Taimi tyttö kasvaa hyvää vauhtia.
  • Hanna ja Seppo Kiviniemi muuttavat heinäkuun alussa Suomeen ja Leo aloittaa kolmannen luokan maahanmuuttajien luokalla ja Alex ensimmäisen luokan Helsingissä.

Lea jatkaa
Helluntaipäivän virressä 113:2 veisaamme: ”Oi pyhä Valo, valista, Kristusta meille kirkasta, Hänessä että pysyisimme ja jälkiänsä seuraisimme. Herra armahda!”

Mitä on Jeesuksessa pysyminen. Se on elämistä uskossa  luottaen Jeesukseen Vapahtajaan, syntiemme Sovittajaan. Hän todella haluaa antaa kaikki syntimme anteeksi. Hän ei niitä enää muistele. Niitä ei enää ole kun olemme ne tunnustaneet ja hyljänneet. Saamme luottaa Jeesuksen Kristuksen täytettyyn työhön puolestamme Golgatan ristillä. Tätä sanomaa saa ottaa itselle omalle joka aamu, päivä ja ilta eli joka hetki. Jumala ei meitä koskaan hylkää eikä jätä, kun turvaudumme vaikka heikossa rukouksessa Häneen. Hän on uskollinen.

Huhtikuussa oli monenlaista juhlaa. Vieraita oli Suomesta ja Etiopiasta. Nyt on arki palannut. Omassa työssäni on tämän taloustöiden ja Sinikasta huolehtimisen lisäksi ollut hyvin antoisia hetkiä Aotanin seurakunnan japanilaisten naisten kanssa Raamattupiirissä ja leivontapiirissä sekä auttaessa minimyyjäisissä. Myös olen harrastanut myssyntekoa ja neulomista. Minulla on käynyt pari japanilaista rouvaa säännöllisesti luonani opettelemassa neulontaa puikoilla ja villalangalla eli kuten minä koulussa opiskelin, se oli kutomista. Toinen rouva nimeltään Lumi on käynyt ihastuttavan kymmenkuukautisen poikansa kanssa  meillä. On ollut tosi mukavaa ja minulla on ollut mahdollisuus pidellä pientä lasta sylissäni.

Tämä rouva Lumi kastettiin läheisessä kirkossa18.5. Hänen miehensä on kristitystä perheestä ja ollut jo pitkään kristitty. Itse asiassa rouva Lumi on tyttäremme Hannan ystävä Espanjasta, kun he olivat työkomennuksella Espanjassa. Nyt koitti sitten suuren ilon päivä, kun Kobessa läheisessä kirkossa saimme olla todistamassa rouva Lumen lisäksi,  kiinalaisen nuoren naisen ja japanilaisen nuorehkon miehen kasteesta. Jorma ihmetteli, miksi itkin kasteen aikana, kun oli ilon päivä? No, me naiset olemme vähän merkillisiä ja ilo saattaa ilmetä itkun kyynelissä.

Maanjäristykset ovat ravisuttaneet Kiinaa. Suuri hätä ja ahdistus on ollut siellä. Paljon on kuolleita ja monin tavoin loukkaantuneita. Kaikesta tavarasta on pulaa, sillä kodittomia on yli 2 miljoonaa. Poikamme Tomio asuu perheineen Kiinassa Shanghaissa. Huolimatta yli tuhannen kilometrin etäisyydestä järistyksen keskuksesta heidänkin asuntonsa 29. kerroksessa heilui kuin olisi ollut lattia laineilla ja ovet paukkuivat. Päivi otti 9 kuukautisen Taimin kantoreppuun ja kaksi ja puolivuotiaan Elmon syliinsä ja lähti kapuamaan portaita 29 kerrosta alas. Alhaalla olivat lihakset maitohapoilla. Elmo poika ei tiennyt mitään vaarasta ja nautti turvallisesti äidin sylissä saaden kerrankin olla rapuissa, kun he yleensä käyttivät hissiä . Pihalla oli ihmisiä odottamassa mahdollisia jälkijäristyksiä. Tomion työpaikalla oli kaikki komennettu ulos kesken työpäivän. Jälkijäristystä ei tullut heidän alueelleen.

Entisen Burman suuri pyörremyrsky ja sateet ovat olleet järkyttävää luettavaa. Myös avunsaanti katastrofialueelle on ollut hyvin hidasta. Yli neljällä miljoonalla ei ole kotia, ei puhdasta vettä, ei juuri ruokaa, ei lääkkeitä, ei hoitoa ja sairaudet leviävät, koska infrastruktuuri on lähes täysin turma-alueella hajonnut. Viemärit ja vesijohdot ja pellot ovat vedenvallassa. Uusi sato on myös tuhoutunut. Paljon tarvitaan rukousta, jotta apua saataisiin tuhoalueille.

Sinikalla on alkanut koulu ja elämä hymyilee aina välillä enemmän.

Äitini 91 -vuotias on ollut sairaalassa Helsingin Mariassa. Hän nyt vähän parempi ja rukoilemme, että hän vielä paranisi. Palaan kesälomalle Suomeen Sinikan kanssa 7.6. siinä toivossa, että saisin tavata äitini vielä tässä ajassa. Jorma jatkaa kesä-heinäkuun Japanissa. Syyskuussa on haasteenamme uuden työn käynnistäminen HAT-Kobessa, jos Herra suo ja elämme.

Sydämellinen kiitos esirukouksistanne ja tuesta työllemme.

Herran runsasta siunausta elämääsi!

Jorma, Lea ja Sinikka Pihkala

Aiemmat ystävä-
kirjeemme löytyvät seuraavien
linkkien alta:

Kirje 5.3.2008

Kirje 13.1.2008

Kirje 23.11.2007

Kirje 25.9.2007

Kirje 17.7.2007

Kirje 22.5.2007

Kirje 8.3.2007

Kirje 3.12.2006

Kirje10.8.2006

Kirje2.4.2006

Kirje22.1.2006

Kirje27.11.2005

Kirje26.9.2005

Kirje23.7.2005

Kirje29.5.2005

Kirje19.3.2005

Kirje17.1.2005

Kirje 24.11.2004

Kirje 26.9.2004

Kirje 20.7.2004

Kirje 21.5.2004

Kirje 14.3.2004

Kirje 14.1.2004

Joulukirje 2003

Kirje 7.10.2003

Kirje 29.7.2003

Kirje 27.5.2003

Kirje 29.3.2003

Kirje 25.1.2003

Kirje 25.11.2002

Kirje 15.10.2002

Kirje 12.8.2002

Kirje 5.4.2002

Kirje 23.1.2002

Joulukirje 2001

Kirje 12.10.2001

Kirje 24.7.2001

Kirje 31.5.2001

Kirje 17.3.2001

Kirje 24.1.2001

Joulukirje 2000

Kirje 1.8.2000

Kirje 1.4.2000

Kirje 26.1.2000

Kirje 24.11.1999

Kirje 1.10.1999


 

 
 
Tuen yhteystiedot:

Taloudellisen tuen työllemme voi kanavoida Akaan (yhteyshenkilö: Berit Joki ja lähetyssihteeri Anja Annila), Pyynikin (yhteyshenkilö: Hannu Sjöblom ja lähetyssihteeri Irmeli Merikanto), Langinkosken (yhteyshenkilö: lähetyssihteeri Marianne Vitikainen-Mojica), Anjalankosken (yhteyshenkilö: Teija Patjas ja lähetyssihteeri Eila Kivistö), Hirvensalmen (yhteyshenkilö: lähetyssihteeri) ja Hausjärven seurakuntien (yhteyshenkilö: lähetyssih-teeri Kaarina Rautiainen) kautta tai Hämeen, Helsingin, Etelä-Saimaan, Pohjois-Savon tai Kymenlaakson Kansanlähetyspiirien kautta. Jos et asu millään näistä alueista, käytä Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetyksen tiliä.

 

  • Etelä-Saimaan Ev.lut. Kansanlähetys:
    EKOP 562009-440065
    Raatimiehenk. 13,
    53100 Lappeenranta
    puh. 05-453 0225
    Yhteyshenkilö:
    Arto Auranen

  • Hämeen Ev.lut.Kansanlähetys:
    TSOP 573008-245702
    Hämeenpuisto 41,
    33200 Tampere,
    puh. 03-212 0778,
    Yhteyshenkilö:
    Raili Pasanen

  • Helsingin Ev.lut. Kansanlähetys:
    Sampo 800010-1558247
    Kaisaniemenk. 13 A 4,
    00100 Helsinki,
    puh. 09-877 0060,
    Yhteyshenkilö:
    Taru Kostiainen

 

  • Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetys:
    OP 575001-249888
    Torvitie 3,
    45130 Kouvola,
    puh. 05-311 7193,
    Yhteyshenkilö:
    Teija Patjas

  • Pohjois-Savon Ev.lut. Kansanlähetys:
    Nordea 107830-201938
    Museokatu 24,
    70100 Kuopio
    puh. 017-262 2082