Jorma ja Lea Pihkala
1-3-25-102 Sumiyoshi Higashimachi
Higashinada-ku
Kobe-shi, 658-0052 Japan
Puh. +81-90-9888-9067 tai
Puh. 019-726 215 (kotim. puhelun hinta)
jorma.pihkala@sekl.fi
lea.pihkala@sekl.fi
Skype: Jorma: jormapihkala
Skype: Lea: jormapihkala8854
http://www.pihkala.net


27.9.2011

 

Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!

Mutta joka menee ovesta sisälle, on lammasten paimen. Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntään. Hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie ne ulos. Laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä. Lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. (Joh. 10:2-4)

Syyskuun 23. päivänä pidettiin Koben Luterilaisen Raamattukoulun 61. toveripäivät. Lähes tuhannesta koulun päättäneestä oli mukana 40 henkeä. Yksi heistä oli radiopastori Yoshitake Ariki (75). Kahdessa luennossaan hän kävi lävitse omaa taivaltaan Herran omana. Keskeisenä teemana hänellä oli Jeesuksen sana siitä, että Hänen omansa kuulevat Hyvän Paimenen äänen ja seuraavat sanan varassa Häntä.

Pastori Ariki syntyi Tsuyaman kaupungissa pientilallisen vanhimpana poikana viisilapsiseen köyhään kotiin, jolla ei ollut mitään kosketuspintaa kristilliseen uskoon. Isä kuoli, kun hän oli vasta 12 vuotta vanha. Näin ollen hän joutui jo pienestä pitäen huolehtimaan peltotöistä, joissa käytettiin lannoitteena ihmisten lantaa. Sitä hän kävi kärryillä hakemasta kaupungilta ja toimi esimerkillisenä vanhimpana poikana.

Isän kuolema 12 –vuotiaan pojan silmien edessä painoin hänen sydämeensä syvän kuoleman pelon, joka kalvoi hänen sisintään jatkuvasti. Vuonna 1953 norjalainen lähetyssaarnaaja Arne Grönning aloitti Tsuyamassa pioneerityön, sillä kristillisen seurakunnan tehtävä on viedä evankeliumi ihmisille eikä odottaa sitä, että ihmiset tulisivat etsimään evankeliumia. Nuorukainen Ariki alkoi käydä kirkossa ns. kristinuskobuumin aikana, kun kirkosta saatiin monenlaista aineellistakin apua sodanjälkeisissä köyhissä oloissa. Hyvän Paimenen sana osui hänen sydämeensä paljastaen ei vain tekosyntejä vaan koko sydämen syvän syntiturmeluksen. Jouluna 1953 hänet kastettiin 16 muun joukossa. Kastettujen joukossa oli myös hänen tuleva vaimonsa.

Ariki pääsi näin osalliseksi syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisesta elämästä. Vuoden 1954 syyskuussa hän aloitti Koben Luterilaisen Raamattukoulun 5. kurssilla ja sen päätyttyä toimi lähetyssaarnaaja Grönningin avustajana Tsuyamassa. Tämä lähetyssaarnaaja oli todellinen rukouksen mies ja opetti Arikia pitäytymään tiukasti Jumalan sanaan. Ei riittänyt, että sanaa luettiin. Sanalle piti olla myös kuuliainen.

Eräänä päivänä lähetyssaarnaaja sanoi Arikille: ”Mene pyytämään anteeksi siltä ja siltä seurakuntalaiselta!” Mutta Ariki ei ollut mielestään tehnyt mitään sellaista, mitä hänen olisi pitänyt pyytää anteeksi. Silloin Grönning avasi Raamatun vuorisaarnasta kohdan:
Jos sinä olet viemässä lahjaasi alttarille ja muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten uhraamaan lahjasi. (Matt. 5:23-24)
Sanalle kuuliaisena Ariki meni sopimaan tämän henkilön kanssa.

Vuonna 1956 Ariki opiskeli toisen vuoden Koben Raamattukoulussa ja sai sen jälkeen kutsun evankelista harjoittelijaksi Oodan seurakuntaan kahden naislähetin työtoveriksi. Kerran hän oli lähdössä kotikäynnille erään seurakuntalaisen luokse, kun lähetti kysyi häneltä: ”Minkä Jumalan Sanan kohdan aiot tälle seurakuntalaiselle viedä?” Arikille ei ollut tullut mieleenkään sellaista miettiä, hän oli vain ajatellut mennä juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Näin hän sai opetuksen siitä, mikä on varsinainen tehtävämme.

Kolmen vuoden kuluttua hän pääsi opiskelemaan Teologiseen seminaariin ja valmistui pastoriksi 1967. Hänet nimitettiin Matsuen seurakunnan pastoriksi tilanteessa, jossa edellisen pastorin kanssa suuri joukko seurakuntalaisia oli juuri jättänyt kirkon ja perustanut uuden. Varsin masentavassa tilanteessa ja vielä kokemattomana Ariki joutui opettelemaan seurakunnan paimenen tehtäviä. Tässä tilanteessa Herra rohkaisi häntä erään keuhkotautiin sairastuneen naisen uskoon tulolla ja kirkkauteen pääsyllä. Parantolassa Ariki antoi tälle jo heikossa kunnossa olleelle lyhyen kasteopetuksen ja kastoi hänet Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Pian tämän sisaren kunto heikkeni niin, että hän ei jaksanut enää puhuakaan. Silti hän Arikin vieraillessa nosti kätensä peitteiden välistä ja teki voiton merkin. Sitten Ariki kysyi häneltä: ”Näetkö jo Jeesuksen?” Vastauksena tuli selkeä nyökkäys. Näin Ariki sai rohkaisua jatkaa työtä luottaen siihen, että Jumalan sana kykenee pelastamaan ihmisiä. Samalla Hänelle vahvistui voimakas tietoisuus siitä, että hänen itsensä tärkein tehtävä on kuulla Herran sanaa ja seurata Jeesusta.

Raskailta vaiheiltakaan Herra ei Arikia säästänyt kouluttaessaan hänestä ison seurakunnan pastoria ja radioevankelistaa. Hänen kolmas tyttärensä kutsuttiin 24 päivän ikäisenä Herran luo. Tämä tuskainen kokemus merkitsi kuitenkin sitä, että taivaalliseen valtakuntaan syntyi entistä vahvempi side. Ratkaisevaa on lopulta onko nimemme taivaassa elämän kirjassa vai ei.

Tänään pastori Ariki jatkaa osa-aikaisena radiopastorina ja opettaa Koben Luterilaisessa Raamattukoulussa ja Teologisessa Seminaarissa käytännöllistä teologiaa.

Raamattukoulu

Koben Luterilaisen Raamattukoulun toinen lukukausi alkoi sikäli iloisissa merkeissä, että saimme yhden uuden kokoaikaisen ja useita osa-aikaisia opiskelijoita entisten joukkoon.

Toveripäivien yksi perinne on vierailla lähetyssaarnaaja Winterin haudalla Rokkoo vuorella sijaitsevalla ulkomaalaisten hautausmaalla. Winter tuli Kiinasta Japaniin ja toimi maassa 51 vuotta ja pääsi Herran luo vuonna 1970 95 vuoden korkeassa iässä. Hän oli Koben Raamattukoulun ja Seminaarin ensimmäisiä opettajia ja jatkoi työtään aina poisnukkumiseensa asti. Vaikka nuorempi sukupolvi ei enää tätä veteraania tunnekaan, haudalla käynnit kertovat siitä, miten japanilaiset kristityt arvostavat lähettejä, jotka maassa toimivat.

HAT-Koben seurakunta

Kaksi taifuunia sotki hiukan syyskauden toiminnan käynnistystä seurakunnassa, mutta nyt takana on jo kaksi lasten erityiskokousta, joiden seurauksena pyhäkoululaisten määrä on ilahduttavasti kasvanut. Pastori Kang muutti aivan kirkkomme naapuriin ja nyt meillä on käynnissä jo kolme korean ryhmää, englannin ja suomenryhmät sekä ruokapiiri raamattuopetuksineen jumalanpalvelusten lisäksi.

Lokakuussa on sitten tarkoitus alkaa pienten lasten ja alakoululaisten englannin ryhmät. Lokakuussa tyttäremme Hanna Kiviniemi tulee pitämään sielunhoidosta kurssin sekä neljän lähetyksen työntekijöille että Raamattukoululle yleisöluentona. Marraskuussa on vierailulle tulossa professori Matti Leisola 13.11. sekä 20.11. KOKO&TOTO, joka pitää minikonsertin jumalanpalveluksemme yhteydessä. Kysymys on nuoresta Hashimoton pariskunnasta, jonka rouva Hiroko on ammattiviulisti.

Lea jatkaa

Täällä sitä ollaan. Saavuimme kuukausi sitten Suomesta lentäen Amsterdamin kautta Japaniin. Koneet olivat täynnä ja matka tuntui pitkältä. Saimme hyvän vastaanoton Kobessa Palmuilla. Asko oli laittanut ruokaa ja syötyämme jatkoimme matkaa tähän meille uuteen tilavaan ja kauniiseen kotiin. Palmut olivat siivonneet ja laittaneet vuoteet kuntoon. Oli hyvä mennä nukkumaan valmiisiin vuoteisiin. Asuntomme on kolmekerroksisessa talossa ensimmäisessä kerroksessa. Sinikka pystyy itse menemään ulos kävelylle. Lähellä virtaa Rokkoo -vuorelta leveä joki mereen. Asunnossamme on pieni puutarha. Lintujen laulu kuuluu aamuisin sisälle. Kuukausi kesti lämmintä ja kosteaa ilmaa. Parin taifuunin jälkeen on ilma selkeytynyt ja pohjoisen viileähkö ilmanala on vallitsevaa. Tämä on sitä Suomen parasta kesää.

Savosten perheessä on koettu suurta iloa ja riemua. Pieni Isabella Sakura syntyi 22.9. Vauva on hyvin soma. Painoi 3220 gr. Kaarina ja Isabella jaksavat hyvin. Isot veljet Mauno ja Simeon ovat ylpeitä sisarestaan. Kun hoidin Maunoa ja Simeonia Mauno ehdotti riemupiirileikkitanssin Isabellan kunniaksi. Niin me sitten pyörimme ympyrää ja pojat päästivät karmeaa intiaanikiljuntaa. Suljin ikkunoita naapurien tähden.

On jälleen sopeutumista uuteen. Ikävä aina välillä muistuttaa. Suomessa on rakkaat, äiti, sisko, osa lapsista, lapsenlapsista ja kaikki rakkaat sukulaiset sekä rakkaat uskolliset lähettäjät. Täällä olen tavannut japanilaisia ystäviä sekä muita lähettejä. Asumme hyvin lähellä toisiamme. Ainoastaan Nummelat ovat kauempana. Nyt voin kutsua syömään ystäviä luoksemme ja käydä heidän luonaan. Myös olen Jorman kanssa suunnitellut uutta työtä Hat Kobeen tavoittaaksemme uusia ihmisiä evankeliumin kuuloon.

Aina välillä kuulee uutisia siitä, miten Herra Jeesus Kristus on tehnyt työtään omiensa kautta heidän tietämättään. Eräs rouva soitti ja kertoi uudesta kotikokouksesta joka keskiviikko Tokion lähellä. Talosta oli kuollut sukulaismummo. Talo jäi tyhjille. Suomessa vieraillut ja ilosanoman Jeesuksesta kuullut pariskunta sai sydämelleen etsiä pelastusta tosissaan. Pelastus löytyi ja heidät kastettiin Japanissa. Tyhjillä ollut talo pantiin seurakunnan käyttöön ja nyt se on monille ilona ja pelastuksena.

Kiitos teille kaikille uskollisille kirjeen lukijoille rukouksista ja uhreista. Jumalan Sana ei tyhjänä palaja. Jumala on uskollinen ja ei kutsumistaan kadu. Hän ei ketään hylkää koskaan. Hän on aina kanssamme lupauksensa mukaan. Raamatun Sana on niin ja aamen.

 

Jumalan siunausta elämääsi!

Jorma ja Lea Pihkala

 

Aiemmat ystävä-
kirjeemme löytyvät seuraavien
linkkien alta:

Kirje 28.7.2011

Kirje 31.5.2011

Kirje 30.3.2011

Kirje 31.1.2011

Kirje 1.12.2010

Kirje 18.9.2010

Kirje 17.7.2010

Kirje 17.5.2010

Kirje 24.3.2010

Kirje 28.1.2010

Kirje 29.11.2009

Kirje 26.9.2009

Kirje 27.7.2009

Kirje 20.5.2009

Kirje 28.3.2009

Kirje 24.1.2009

Kirje 5.11.2008

Kirje 23.9.2008

Kirje 17.7.2008

Kirje 21.5.2008

Kirje 5.3.2008

Kirje 13.1.2008

Kirje 23.11.2007

Kirje 25.9.2007

Kirje 17.7.2007

Kirje 22.5.2007

Kirje 8.3.2007

Kirje 3.12.2006

Kirje10.8.2006

Kirje2.4.2006

Kirje22.1.2006

Kirje27.11.2005

Kirje26.9.2005

Kirje23.7.2005

Kirje29.5.2005

Kirje19.3.2005

Kirje17.1.2005

Kirje 24.11.2004

Kirje 26.9.2004

Kirje 20.7.2004

Kirje 21.5.2004

Kirje 14.3.2004

Kirje 14.1.2004

Joulukirje 2003

Kirje 7.10.2003

Kirje 29.7.2003

Kirje 27.5.2003

Kirje 29.3.2003

Kirje 25.1.2003

Kirje 25.11.2002

Kirje 15.10.2002

Kirje 12.8.2002

Kirje 5.4.2002

Kirje 23.1.2002

Joulukirje 2001

Kirje 12.10.2001

Kirje 24.7.2001

Kirje 31.5.2001

Kirje 17.3.2001

Kirje 24.1.2001

Joulukirje 2000

Kirje 1.8.2000

Kirje 1.4.2000

Kirje 26.1.2000

Kirje 24.11.1999

Kirje 1.10.1999


 

 
 
Tuen yhteystiedot:

Taloudellisen tuen työllemme voi kanavoida Akaan (yhteyshenkilö: Berit Joki ja lähetyssihteeri Leena Koski), Pyynikin (yhteyshenkilö: lähetyssihteeri Sanna Kramer), Anjalankosken (yhteyshenkilö: Teija Patjas ja lähetyssihteeri Eila Kivistö) ja Hausjärven seurakuntien (yhteyshenkilö: lähetyssihteeri Riikka Näätänen) kautta tai Hämeen, Helsingin, Etelä-Saimaan, Pohjois-Savon tai Kymenlaakson Kansanlähetyspiirien kautta. Jos et asu millään näistä alueista, käytä Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetyksen tiliä.

 

  • Etelä-Saimaan Ev.lut. Kansanlähetys:
    EKOP 562009-440065
    Raatimiehenk. 13,
    53100 Lappeenranta
    puh. 05-453 0225
    Yhteyshenkilö:
    Arto Auranen

  • Hämeen Ev.lut.Kansanlähetys:
    TSOP 573008-245702
    Viitenumero 23100

    Hämeenpuisto 41,
    33200 Tampere,
    puh. 040-9603690 ,
    Yhteyshenkilö:
    Tuula Aapro

  • Helsingin Ev.lut. Kansanlähetys:
    Sampo 800010-1558247
    Kaisaniemenk. 13 A 4,
    00100 Helsinki,
    puh. 09-877 0060,
    Yhteyshenkilö:
    Taru Kostiainen

 

  • Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetys:
    OP 575001-249888
    Torvitie 3,
    45130 Kouvola,
    puh. 05-311 7193,
    Yhteyshenkilö:
    Teija Patjas

  • Pohjois-Savon Ev.lut. Kansanlähetys:
    Nordea 107830-201938
    Museokatu 24,
    70100 Kuopio
    puh. 017-262 2082