Jorma ja Lea Pihkala
Punkankuja 6 as 4
12310 Ryttylä
Puh. lanka 09 3157 7122
    Jorma 040 5599 589
    Lea 045 329 7775
jorma.pihkala@sekl.fi
lea.pihkala@sekl.fi
Skype: Jorma: jormapihkala
     Lea: jormapihkala8854
http://www.pihkala.net


12.7.2012

 

Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!

Paluu Suomeen

Terveiset Ryttylästä, jonne palasin 27.6. viiden vuoden jaksolta Japanista. Lea ja Sinikka palasivat jo toukokuun lopussa.

Japanin työ näyttää kuitenkin muodossa tai toisessa jatkuvan. Kesä-heinäkuussa meillä on ollut jo yhdeksän vierasta Japanista, suurin osa ei-kristittyjä ystäviä HAT Koben seurakunnan eri piireistä. Elokuun alussa vierailemme Euroopan japanilaisten konferenssissa Hollannissa ja saamme taas myös vieraita Japanista.

Täällä kotimaassa meitä odottaa myös kokouksia siellä täällä. Näin ollen toivomme tapaavamme teitä uskollisia esirukoilijoitamme tulevan syys- ja talvikauden aikana.

Elättelemme toiveita siitä, että voisimme ensi vuoden syyskuussa vielä palata vuoden vapaaehtoistyöhön Japaniin, jos Herra avaa siihen ovet.

HAT-Koben seurakunta

HAT Koben seurakunnassa vietettiin helluntaina 24.5. Keiko Ikedan kastejuhlaa. Osan hänen kasteen yhteydessä pitämästään todistuksesta useimmat teistä lienette lukeneet Uusi Tie lehdestä. Todistus kertoo, miten tärkeä osa evankelioimistyöstä on vieraanvaraisuudella ja sen ohessa annetulla todistuksella Jeesuksesta. Helluntaina seurakunta kiitti myös kotimaahan palaavia Leaa ja Sinikkaa.

Kesäkuussa saimme entisestä palveluseurakunnastamme Itä-Fukuyamasta vieraiksemme 13 hengen Hanna-Gospel ryhmän, joka konsertoi oman HAT Gospel ryhmämme kanssa.

Toukokuussa käyttöön otettu hautakammio sai 23.6. vastaanottaa ensimmäisen tuhkauurnan, kun suoritimme vanhimmiston jäsen Norio Yoshidan äidin hautauksen.

Juhannuksena 24.6. saimme viettää vielä tämän vuoden kolmatta kastejuhlaa. Nuori rouva Tomoko Fukumoto pääsi osalliseksi pelastuksesta. Hänkin tulee täysin ei-kristilliseltä taustalta ja hänen alla oleva todistuksensa kertoo, miten ennen kastetta ei-kristilliseltä taustalta tulevat etsijät joutuvat usein rajuihin taisteluihin, kun sielujen Murhaaja ei millään haluaisi päästää otettaan irti.

Tomoko Fukumoton todistus

Kimmoke siihen, että noin kolme vuotta sitten tulin ensi kertaa kirkkoon, oli HAT Koben seurakunnan toimintaa esittelevä mainoslehtinen. Silmäni osuivat siihen, että kirkossa oli sellaista kulttuuritoimintaa kuin pohjoismaista ruoanlaittoa ja kielipiirejä. Osallistuin aluksi ruokapiiriin. Siten tapasin ensi kertaa Lea ja Jorma Pihkalan. Ruokapiirissä oli noin 10 minuutin puhe Raamatusta ja Jumalasta ja sain lahjaksi Uuden Testamentin. Koska en ollut siihen mennessä koskaan lukenut Raamattua, en tiennyt miten sitä pitäisi lukea. Mutta Uuden Testamentin alussa oli sivu, jossa luki: ”Mistä löydät avun ollessasi eri elämäntilanteissa”. Valitsin silloin kohdan ”sairaana tai kärsimyksissä”opastuksella Roomalaiskirjeen 5. luvun jakeet 2-5.

Emmekä ainoastaan siitä, vaan me kerskaamme myös ahdistuksista, tietäen, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyys koetuksen kestämistä ja koetuksen kestäminen toivoa. Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Tämä sana kevensi sydäntäni.

Noin 20 -vuotiaana yhtäkkiä minuun iski levottomuus ja ahdistus, pulssini nousi rajusti ja minua alkoi pyörryttää, sairastuin ahdistusneuroosiin, jota nykyään kutsutaan paniikkihäiriöksi. Mutta ajattelin, että syy oli psyykeeni heikkouteni enkä halunnut, että minua pidettäisiin sairaana, joten en ruvennut käyttämään lääkkeitä, vaan tartuin jokaiseen menetelmään, jossa luvattiin psyykeen vahvistumista, ja yritin niitä. Näin meni kymmenisen vuotta, mutta kertaakaan ei levottomuus kaikonnut sydämestäni. Noin neljä vuotta sitten oireet pahenivat siinä määrin, että en enää selviytynyt omin keinoin. Päätin siksi käydä psyko-somaattisten tautien klinikalla ja aloitin lääkehoidon. Pikku hiljaa oireet vähenivät siinä määrin, että saatoin aloittaa työssä käynnin.

Ruokapiirin jälkeen aloin käydä suomenkielen piirissä ja lisääntyvässä määrin myös jumalanpalveluksissa ja näin luonnostaan tutustuin Raamattuun. Seurakunnassa kaikki suhtautuivat minuun lämpimästi ja tuntui kuin oltaisiin suurta perhettä. Pikku hiljaa aloin avata sydäntäni ja kertoa huolenaiheistani. Niin minun ja mieheni ja perheeni puolesta alettiin rukoilla. Halusin myös koko Raamatun ja kävin ostamassa sellaisen, mitä kirkossakin käytettiin. Mutta lukeminen osoittautui vaikeasti ymmärrettävien sanojen vuoksi työlääksi eikä edennyt nopeasti.

Viime syksynä rintasyövän rutiinitarkastuksen jälkeen minut kutsuttiin yksityiskohtaisempiin tutkimuksiin. Jo useita vuosia olin noissa tarkastuksissa käynyt ja aina, kun tulokset olivat hyvät, helpotuin. Mutta tuloksia odotellessani olin aina kovin peloissani ja huolissani. Mutta tällä kertaa aloin ajatella, että oli elämäni lyhyt tai pitkä, se on Jumalalta saatu, joten haluan elää sen tuntien Jumalan. Siksi ilmaisin Jorma-opettajalle haluni saada kasteen ja aloimme opiskella Lutherin Vähäkatekismusta ja kristinoppia.

Muutamaa viikkoa myöhemmin tuli tutkimuksen myönteinen tulos. Kerroin sen Jumalalle ja kiitin Häntä. Mutta sitä mukaan kun Raamattu-opetus eteni, sydämeni tila ja tuntoni liikkuivatkin aivan odotusteni vastaiseen suuntaan. En kyennyt ymmärtämään Sanaa ja Raamatun opetus alkoi tuntua tuskalliselta. Päivittäiset työt veivät voimani enkä jaksanut avata Raamattua ja lopulta jäin joksikin aikaa pois rukouspiiristä. Tässä tilanteessa ruumiini ja psyykeeni alkoivat kuin kulkea eri teitä. Tein mitä tahansa, katselin mitä tahansa, tunteeni olivat aivan jäässä ja jumissa. Olin kuin elävältä kuollut.

Kysyin neuvoa psyko-somaattisten sairauksien klinikan lääkäriltä ja hän suositteli minua käyttämään voimakkaita masennuslääkkeitä.

Kyselin, miksi Jumala ei pelasta minua, vaikka olen luvannut ottaa kasteen? Turvallisuus, jota olin tuntenut suhteessani Jumalaan alkoi kääntyä epäuskoksi. En kyennyt enää rukoilemaan ja lopulta Jumalan olemassaolo kävi minulle käsittämättömäksi.

Vaikka tiesin ajatukseni vääriksi, halusin hävitä olemattomaksi ja psyykettäni alkoi hallita kuoleman kaipuu. En kyennyt nukkumaan ja vaikka kuinka monta kertaa suuntasin veitsen rintaani kohti ja palautin sen jälleen paikoilleen. Ahdistuneena ja tuskaisena nousi sydämeeni tunne, ettei minulla ollut rohkeutta kuolla mutta ei liioin varmuutta elää. Silloin kyyneleet pursuivat esiin. Siihen asti en ollut kyennyt itkemään, vaikka oli itkettänytkin. Silloin tartuin Raamattuun, jota en ollut kyennyt enää avaamaankaan. Etsin Sanaa, ristin käteni tiukasti ja rukoilin ensi kertaa koko sydämeni pohjasta Jumalaa: ”Anna anteeksi syntini, armahda tällaista minua, Pelasta minut tästä tuskasta, auta minua!” Ja niin aivan huomaamattani nukahdin.

Siitä noin viikkoa myöhemmin lähdin normaaliin tapaani ulkoiluttamaan koiraamme. Silloin havahduin huomaamaan jonkin muuttuneen. Puiden vihreys, sinisenä kaartuva taivas näyttivät silmissäni aivan uusina ja tuoreina, lintujen liverrys ja aamuinen tuulenhyminä tuntuivat kauniilta, sydämeni täytti sanomaton ilo.

”Jumala oli siis ollut kuitenkin kaiken aikaa vierelläni!” Hän antoi minun nyt nähdä, miten noissa itsestään selvinä pitämissäni maisemissa olikin kysymys Hänen antamastaan uudesta elämästä ja armosta. Nyt sydämeni löysi lopulta rauhan.

Sen jälkeen kykenin uudella mielellä opiskelemaan Raamattua. Jumala rakastaa ansaitsemattomalla rakkaudellaan minua riippumatta siitä millaisessa tilassa olen. Herra on itse sanonut:

"En minä sinua hylkää enkä sinua jätä." (Hebr. 13:5b)

Lopuksi halua ilmaista kokosydämisen kiitokseni Jorma -opettajalle ja kaikille teille, jotka olette rukoilleet minulle pelastusta ja opettaneet minulle Raamattua ja teille minua tukeneet seurakuntalaiset. Tässä todistuksenani olen käynyt läpi ja avannut teille kulkemaani tietä, jota minua on johdatettu.

Viestikapulan vaihtoa

Juhannuksena kastejumalanpalveluksessa vietettiin myös Jorman ja Ulla Pendolinin lähtöjuhlaa. Ullan ensimmäinen työkausi Japanissa päättyi ja vuoden kausiloman jälkeen hänen on määrä palata HAT Koben seurakunnan työhön samalla、 kun hän opettaa suomen kieltä ns. Suomi-koulussa lähettien lapsille, jotka käyvät kansainvälistä tai kansallista koulua. Vuodeksi Ullaa tuuraamaan Japaniin lähtee Kirsti Viitasaari, eläkkeellä oleva pitkän linjan Lähetysseuran lähetti.

Anssi ja Kaarina Savosen hartioille laskeutui päävastuu HAT Koben seurakunnan työstä heinäkuun alusta. Anssi toimii siis Länsi-Japanin ev.lut. kirkon valtuuttamana seurakunnan pastorina ja Kaarina toimii seurakunnassa lähettinä. Kielikoulun jälkeen työ on varsinkin Anssille erittäin haastavaa. Pyydän teitä tukemaan heitä rukouksissanne.

Raamattukoulu

Viiden vuoden työrupeamani Koben luterilaisessa Raamattukoulussa päättyi Suomeen paluutani edeltäneenä päivänä pitämääni lyhyen kurssin luentoon Kolossalaiskirjeestä. Edellisenä iltana vietettiin Raamattukoulussa nyt runsaat kaksi vuotta opettaneen Mailis Janatuisen japaniksi käännetyn Jobin kirjan selityksen julkistustilaisuutta. Kirja, joka on julkaistu suomeksi noin 10 vuotta sitten, tuli tärkeään saumaan Itä-Japanin suurjäristyksen ja tsunamin jälkeiseen tilanteeseen. Muutamassa päivässä yli puolet painoksesta oli jo myyty. Kirja lienee ensimmäisiä suomen kielestä Japaniksi käännettyjä hengellisiä teoksia.

24.6. pidettiin myös Raamattukoulun ja teologisen seminaarin yhteinen valmistumisjuhla Aotanin kirkossa. Raamattukoulussa päästään taas vuoden tauon jälkeen aloittamaan toisen vuosikurssin luennot syyskuussa.

Perheuutisia

Suuri ilo oli, kun vanhin lapsenlapsistamme Leo Kiviniemi (pian 13) kastettiin 10.6. Kymmenluvulle ovat päässeet myös Leon veli Alex ja Benjamin Palmu. Koululaisia ovat nyt noiden kolmen lisäksi Helen Palmu ja Mauno Savonen ja Elmo Pihkala. Muut 6+ kasvavat hyvää vauhtia perässä.

Lea jatkaa

Kuukausi on kulunut Suomen ihmeen ihanassa luonnossa. Japani jäi taakse kevään ollessa siellä jo pitkällä. Kirsikankukatkin ehtivät kukkia ja lakastua. Suomen vihreys ja kauneus on ollut suurenmoista Jumalan ja Luojan rakkautta Suomen kansalle. Suomalaisilla on paljon kiitosaiheita Jumalalle. Puhdas luonto ja vesi sekä jokapäiväinen leipä ja turvallisuus.

Saamme myös kokoontua vapaasti jumalanpalveluksiin ja lukea Raamattua kenenkään estämättä. Ehkä tämä helppous ja ihanuus aiheuttaa meissä laiskuutta ja itsekkyyttä. Myös rupeamme vikoilemaan muita kristittyjä, kun elämä sujuu liian kevyesti. Tulee kyräilyä ja riitaisuutta eri opin korostuksissa. Eino J. Honkanen totesi aikanaan, että ”antaa kaikkien kukkien kukkia ja olkaamme valtakuntakristittyjä.”

Meillähän olisi tarkoitus mennä samaan taivaaseen. Jeesushan ottaa meidät siellä vastaan ja asettaa meidät pöytään suurelle illalliselle ja rupeaa palvelemaan vyöttäen itsensä. Ei siinä ole eriseuraisuutta tai erillistä ehtoollista ja pöytää eri ihmisille, vaan kaikki me olemme silloin yhdessä. Olen aina toivonut kristittyjen löytävän ehtoollispöydässä todellisen yhteyden, Kristuksessa Jeesuksessa jo täällä ajassa. Pelastumisemme on yksin armosta. Emme voi kerskata mistään. Kaikki on saatu armosta Jeesuksen uhrikuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Tästä saamme ansiottomina kiittää ja iloita jokaisena päivänämme.

Asumme Ryttylässä. Tervetuloa meille käymään. Sinikka asuu naapurissa ja hoitelee omaa kotiaan pesten pyykkiä ja siivoten. Helena on ilonamme piipahtaen usein meillä. Omaa äitiä saan viikoittain hoitaa. Lapsenlapsia olen tavannut. Heistä saamme olla kiitollisia. Japaniin jäi puoli tusinaa heitä kasvamaan Herran armohoitoon. Elämä kulkee vinhaa vauhtia. Jotain olisi saatava aikaiseksi.

Siunausta kaikille!

Sydämellinen kiitos tuestanne Japanin työlle!

Jorma, Lea ja Sinikka Pihkala

 

Aiemmat ystävä-
kirjeemme löytyvät seuraavien
linkkien alta:

Kirje 18.5.2012

Kirje 27.3.2012

Kirje 30.1.2012

Kirje 28.11.2011

Kirje 27.9.2011

Kirje 28.7.2011

Kirje 31.5.2011

Kirje 30.3.2011

Kirje 31.1.2011

Kirje 1.12.2010

Kirje 18.9.2010

Kirje 17.7.2010

Kirje 17.5.2010

Kirje 24.3.2010

Kirje 28.1.2010

Kirje 29.11.2009

Kirje 26.9.2009

Kirje 27.7.2009

Kirje 20.5.2009

Kirje 28.3.2009

Kirje 24.1.2009

Kirje 5.11.2008

Kirje 23.9.2008

Kirje 17.7.2008

Kirje 21.5.2008

Kirje 5.3.2008

Kirje 13.1.2008

Kirje 23.11.2007

Kirje 25.9.2007

Kirje 17.7.2007

Kirje 22.5.2007

Kirje 8.3.2007

Kirje 3.12.2006

Kirje10.8.2006

Kirje2.4.2006

Kirje22.1.2006

Kirje27.11.2005

Kirje26.9.2005

Kirje23.7.2005

Kirje29.5.2005

Kirje19.3.2005

Kirje17.1.2005

Kirje 24.11.2004

Kirje 26.9.2004

Kirje 20.7.2004

Kirje 21.5.2004

Kirje 14.3.2004

Kirje 14.1.2004

Joulukirje 2003

Kirje 7.10.2003

Kirje 29.7.2003

Kirje 27.5.2003

Kirje 29.3.2003

Kirje 25.1.2003

Kirje 25.11.2002

Kirje 15.10.2002

Kirje 12.8.2002

Kirje 5.4.2002

Kirje 23.1.2002

Joulukirje 2001

Kirje 12.10.2001

Kirje 24.7.2001

Kirje 31.5.2001

Kirje 17.3.2001

Kirje 24.1.2001

Joulukirje 2000

Kirje 1.8.2000

Kirje 1.4.2000

Kirje 26.1.2000

Kirje 24.11.1999

Kirje 1.10.1999


 

 
 
Tuen yhteystiedot:

Taloudellisen tuen työllemme voi kanavoida Akaan (yhteyshenkilö: Berit Joki ja lähetyssihteeri Leena Koski), Pyynikin (yhteyshenkilö: lähetyssihteeri Sanna Kramer), Anjalankosken (yhteyshenkilö: Teija Patjas ja lähetyssihteeri Eila Kivistö) ja Hausjärven seurakuntien (yhteyshenkilö: lähetyssihteeri Virpi Juppala) kautta tai Hämeen, Helsingin, Etelä-Saimaan, Pohjois-Savon tai Kymenlaakson Kansanlähetyspiirien kautta. Jos et asu millään näistä alueista, käytä Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetyksen tiliä.

 

  • Etelä-Saimaan Ev.lut. Kansanlähetys:
    EKOP 562009-440065
    Raatimiehenk. 13,
    53100 Lappeenranta
    puh. 05-453 0225
    Yhteyshenkilö:
    Arto Auranen

  • Hämeen Ev.lut.Kansanlähetys:
    TSOP 573008-245702
    Viitenumero 23100

    Hämeenpuisto 41,
    33200 Tampere,
    puh. 040-9603690 ,
    Yhteyshenkilö:
    Tuula Aapro

  • Helsingin Ev.lut. Kansanlähetys:
    Sampo 800010-1558247
    Kaisaniemenk. 13 A 4,
    00100 Helsinki,
    puh. 0444522239,
    Yhteyshenkilö:
    Taru Kostiainen

 

  • Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetys:
    OP 575001-249888
    Torvitie 3,
    45130 Kouvola,
    puh. 05-311 7193,
    Yhteyshenkilö:
    Teija Patjas

  • Pohjois-Savon Ev.lut. Kansanlähetys:
    Nordea FI09 1078 3000 2019 38
    Sairaalakatu 11
    70110 Kuopio
    puh. 017-262 2082