Jorma ja Lea Pihkala
1037-3-1 Ubara, Sumoto-shi, 656-0052 Japan
Lea: Punkankuja 6 as 4, 12310 Ryttylä
Puh. lanka 09 3157 7122
    Jorma +81 90 9888 9067
    Lea 045 329 7775
jorma.pihkala@sekl.fi
lea.pihkala@sekl.fi
Skype: Jorma: jormapihkala
     Lea: jormapihkala8854
http://www.pihkala.net

 


9.7.2013

 

Jumalan rauhaa, rakkaat ystävät!

Rouva Reiko Kameyaman tie

Monella japanilaisella, joka hakeutuu kristillisen kirkon pariin, on jokin hiertävä ongelma, johon hän etsii vastausta. Poikkeusta ei tee myöskään Reiko Kameyama. Hänet tapasimme Mikko Goes to Heaven konsertissa Hiruzenin luterilaisessa kirkossa 20.5. Hän piti todistuspuheenvuoron, joka on alla. Se kertoo myös siitä, miten erilaiset harhaopit pitävät jäseniään rautaisissa kahleissa. Varsinkin Koreasta levinnyt moonilaisuus (Maailman yhdistämiskirkko) on aiheuttanut rikollisilla menetelmillään ja joukkohäillään merkittävän yhteiskunnallisen ongelman maassa.

Vuoden 1995 elokuun 8. päivänä sain puhelun tyttäreltäni, joka työskenteli Tokiossa: ”Tämän kuun 23. päivä lähden Souliin osallistuakseni avioliiton yhteisvihkimiseen. Olen pahoillani, mutta lähettäisittekö minulle välittömästi onnittelurahaa 11 000 euroa, matkaa ja muita menoja varten 2 500 euroa eli yhteensä 13 500 euroa.” Siitä alkoi minun ja mieheni tuskien taival. Putosimme kuin pimeyden kuiluun, joka täytti sydämemme pelolla. Olimme toki televisiosta nähneet vanhempien itkevän moonilaisuuden (Maailman yhdistämiskirkon) pauloihin joutuneiden lastensa vuoksi, mutta emme osanneet kuvitellakaan, että joutuisimme itse kokemaan samaa,.

Tutustuimme pastoriin, joka oli erikoistunut taivuttamaan moonilaisuuteen sotkeutuneita, ja ryhdyimme tekemän valmisteluja. Ensimmäinen yritys tyttäremme kohdalla epäonnistui ja valmistauduimme toiseen yritykseen. Mutta toisellakin kerralla tyttäremme karkasi pois.

Tuntui siltä, että olimme sortumassa epätoivoon. Päivin ja öin silmieni edessä kulki kuin filmi, missä olin putoamassa syvemmälle ja syvemmälle pimeyteen. Silloin muistui mieleeni, mitä moonilaisuudesta vieroittavan seuran äitien osaston varajohtaja oli toistuvasti sanonut: ”Rukoilkaa Jumalalta apua!” Siksi menin Hiruzenin luterilaisen kirkon ylläpitämän Valo -lastentarhan johtajan luo ja pyysin häntä opettamaan minua rukoilemaan. Johtajattaren nimi oli Liv Bakke. Siitä aloin opiskella Raamattua ja osallistumaan kirkon jumalanpalveluksiin.

Siitä kolmisen vuotta myöhemmin laulaessamme virttä 525 ”Ei ole muuta lohduttajaa kuin armollinen Herra” koin Herran armoa noista sanoista ja silmistäni alkoivat valua kyyneleet aivan valtoimenaan. Nousin jumalanpalveluksen jälkeen pastori Shukunon eteen ja pyysin, että minut kastettaisiin. Tuota virttä laulaessani sain kohdata Jeesuksen. Kysymys ei ollut minun omista ajatuksistani, vaan minua liikutettiin aivan kuin itsestään. Minut kastettiin 26.12.1999.

Suhteessa tyttäreeni ei tapahtunut edistystä eikä taantumista, ajatuksemme eivät kohdanneet toisiaan. Vuoden 1997 helmikuun 24. päivä hän lähti Etelä-Koreaan. Siellä hän sanoi opiskelevansa puoli vuotta korealaista kulttuuria ja keittotaitoa ja väitti työllään hankkineensa rahat naimisiin menoa varten, koska vanhemmilta ei niitä saanut. Mutta sen jälkeen kun hän oli lähtenyt Tokiosta, meille alkoi päivittäin tulla soittoja ja vaatimuksia maksaa eräälle finanssilaitokselle suuri velka, jonka hän oli jättänyt jälkeensä. Meitä peloteltiin ja uhkailtiin lähes samaan tapaan kuin järjestäytynyt rikollisuus tekee. Kun pyysimme asiassa neuvoa seurakuntamme pastorilta, hän kielsi meitä maksamasta summaa varoittaen, että jos maksaisimme, kohta meille tulisi toinen vielä suurempi vaatimus, sillä juuri siihen moonilaisuus pyrki.

Puoli vuotta Koreaan lähtönsä jälkeen tyttäremme meni moonilaisten yhteisvihkimisessä naimisiin erään maanviljelijän vanhimman pojan kanssa. Avioliitto sujui sopuisasti ja heille syntyi kaksi poikaa. Kun heidän toinen poikansa oli täyttänyt vuoden, menin Koreaan, missä eräs korealainen pastori vei minut tyttäreni luo. Köyhä talo sijaitsi vuorten keskellä kivikkoisten teiden takana.

Vuoden 2005 marraskuussa tyttäreni mies kuoli äkisti jouduttuaan maatalous koneen silpomaksi. Tyttäreni kieltäytyi jyrkästi palaamasta Japaniin ja jatkaa yksin maatilan pitoa. Miehen vanhemmat ovat nyt 87 ja 82 -vuotiaat ja tyttäreni pojista vanhempi on 8. ja nuorempi 5. luokalla peruskoulua.

Vuoden 2010 tammikuun 1. päivänä poikamme teki itsemurhan. Pojallani oli ollut erilaisia murheita, mutta en osannut kuvitellakaan, että hän päätyisi itsemurhaan. Tuolloin pojallani oli kolme lasta, vanhin poika oli 6. luokalla, toinen poika 2. luokalla ja tytär lastentarhassa. Poikani kuolema tuottama tuska erosi tyttäreni aiheuttamasta toivottomuuden tunnosta, se oli sanomatonta surua, pohjatonta pelkoa, ikään kuin sisintä repivää, sydämen lävistävää kipua. En kestänyt yksin oloa, joten tarrauduin mieheeni.

Tammikuun 7. päivän aamuna navetassa lypsyllä huomasin yhtäkkiä hyräileväni virttä 436 ”Ristillä on pelastus”. Samassa sieluni silmien eteen avautui verenpunainen näky Jeesuksesta ristillä. Sitten näin niin kuin Raamatussa kerrotaan, miten temppelin väliverho repesi keskeltä auki. Siinä samassa palasin takaisin arkitodellisuuteen. Mutta sydämeni täytti ihmeellinen rauha. Sydämeni pimeyteen avautui sinitaivas ja siihen asti kokemani pelko ja tuska pyyhkäistiin pois. Sen jälkeen jatkoin laulamalla virren 475 ”Taivaallinen ilo, ylimaallinen rakkaus”. Silloin soi puhelin. Soittaja oli sielunhoitoterapeutti. Kerroin hänelle juuri kokemani ihmeellisen asian. Hän lohdutti minua sanoen: ”Rouva Kameyama, se oli Jeesuksen teko. Pojastasi on tullut maahan kätketty siemen.”

Tämä oli toinen kerta, kun sain kohdata Jeesuksen. Nytkin muistan sen ikään kuin pääni sisäisenä filminä. Jeesuksen rakkaus teki mahdolliseksi sen, että saatoin jatkaa elämää iloisella mielellä ilman masennusta.

Poikani kuolema aiheutti sen, että tyttäreni, jonka en enää koskaan kuvitellut palaavan kotiimme, tuli kahden poikansa kanssa poikamme haudalle. Hän oli nimittäin sanonut: ”Vaikka isä tai äiti kuolisikin, en missään tapauksessa tule enää milloinkaan Hiruzeniin.” Nyt hän siis kuitenkin palasi.

Myös mieheni sydämessä tapahtui muutos. Hän ei siihen asti ollut halunnut puhua tyttäremme kanssa eikä lukea mitään häneltä tullutta kirjettä, mutta nyt hän meni Yonagon lentokentälle tytärtämme vastaan ja kotiin palatessa oli jo lämpimissä väleissä tyttäremme lasten kanssa. Hänen kylmä sydämensä lämpeni ja hän kykeni juttelemaan myös tyttäremme kanssa. Sitä katsellessani mieleeni muistui isän sanat tuhlaajapojalle Luukkaan evankeliumin 15. luvun jakeessa 32: ”Mutta pitihän nyt iloita ja riemuita, koska tämä sinun veljesi, joka oli kuollut, heräsi eloon. Hän oli kadonnut mutta on nyt löytynyt!"

Tyttäremme on sen jälkeen tullut käymään kotona myös vuonna 2010 ja 2011. Koen, että välimme tyttäreen ovat pikku hiljaa lähentyneet. En enää kuvittele voivani muuttaa tytärtäni. Olen jättänyt hänet Jumalan käsiin ja rukoilen jatkuvasti hänen puolestaan.

Tällaiselle palasiksi murretulle, avuttomalle ja heikolle minulle antaa elämän yksin ja vain Herran armo. Kiitetty olkoon Herran nimi. Aamen.

Hanna Gospel

Itä-Fukuyaman seurakunnan Hanna Gospel kuoron seitsemän jäsentä saapui huhtikuun lopulla kymmeneksi päiväksi konserttikiertueelle ja jatkoi sitten Norjaan. Kymmenessä eri tilaisuudessa he lauloivat ja kuoron johtaja Mitsuko Watanabe kertoi tiestään Herran omaksi ja elämästään kristittyinä.

Ananin seurakunnan pastori Yoshihiro Kooriki saapui pari päivää ennen kuoroa Suomeen tarkoituksenaan kiittää suomalaisia tukijoitaan. Mutta yllättäen Ryttylässä auto töytäisi hänet ojaan ja hän sai niskaansa venähdyksen. Hän joutui välittömästi palaamaan Japaniin saamaan hoitoa.

Tätä kirjoittaessani hän on jälleen joutunut kuukauden kuntoutusjaksolle sairaalaan, koska niskasta aiheutuneet vaivat eivät ota laantuakseen. Muistetaan häntä rukouksin.

Lean kunniamerkki

Äitienpäivänä Lea sai Helsingissä Säätytalolla äitienpäivän kunniamerkin. Sitä oli anonut Suomen ev.lut. Kansanlähetys Helsingin Kansanlähetyksen Niilo Lampelan aloitteesta. Olemme hyvin iloiset tästä huomionosoituksesta. Tilaisuudessa Lea oli kimonossa ja halusi edustaa sitä työtä, johon hänen lähettäjänsä olivat vuosikymmeniksi sitoutuneet.

MGtH viides Japanin kierros

Mikko Goes to Heaven bändin kanssa sain kiertää autonkuljettajana ja tulkkina pari viikkoa Länsi-Japanin eri kirkoissa ja kouluissa. Parin viikon kierrokseen mahtui 23 konserttia, joista suurin osa pidettiin kirkoissa. Mukaan mahtui pari isommassa salissa pidettyä konserttia, kaksi lastentarhakeikkaa, alakoulun ja lukion tilaisuudet ja vierailu Shimanen yliopistolla. Kaikkiaan konsertteihin osallistui noin 1600 henkeä, joista muutamat ovat sen jälkeen alkaneet käydä kirkkojen jumalanpalveluksissakin. Jokaisessa konsertissa oli ensikertaa kirkkoon uskaltautuneita, mistä iloitsimme.

Bändin omaa uutta japaninkielistä CD:tä ja Elina ja Harri Huovisen aiempaa CD:tä saatiin myydyksi noin 500 kappaletta. Saimme kuulla myös, miten aiemmat CD:t olivat rohkaisseet eri ihmisiä. Kiertue oli bändiläisten vapaaehtoistyötä ja konsertista koitui lähes 2500 euron tuotto Awajin seurakunnan kirkkorakennusprojektiin Sumotossa.

 

 

Tutustumista Awajin seurakunnan toimintaan

Kiertueen jälkeen jäin viikoksi tutustumaan Awajin seurakunnan toimintaan ja ihmisiin. Daniel ja Mari Nummela opastivat minua ja sain hyvän kuvan syksyn ja talven haasteista. Nummelat palasivat 3.7. kotimaanjaksolle. He palaavat ensi vuoden maaliskuun puolessa välissä takaisin jatkamaan työtä. Heidän tuuraajanaan lähden 28.8. Awajille Sumoton kaupunkiin ja palaan 31.3.2014 Suomeen, jos Herra suo ja elän. Seurakunnalle tämä jakso merkitsee kirkkorakennuksen toteutusta. Perusteellisten suunnitelmien jälkeen 30.6. solmittiin urakoitsijan kanssa sopimus ja kirkkorakennuksen pitäisi olla valmis ensi vuoden helmikuun loppuun mennessä. Iloitsen siitä, että seurakunnassa on rakentamisen ammattilaisia, joten projektin etenemisen valvontaan saan asiantukevaa tukea.

Awajin seurakunnassa käy tätä nykyä myös useita etsiviä ihmisiä ja haluankin jättää heidät erityiseksi esirukouskohteeksenne.

Kansanlähetyspäivät

Kankaanpään Kansanlähetyspäivillä Lea ja minut siunattiin tälle lyhyelle vapaaehtoistyöjaksolle. Lea ei tosin pääse mukaan kuin marras-joulukuuksi, koska hänen 96 -vuotias äitinsä tarvitsee päivittäistä hoitoa. Tämän Valerie äidin 96-vuotisjuhlaa 5.5. juhlisti myös Hanna Gospel kuoro. Iloitsimme Kansanlähetyspäivien selkeästä sanomasta tänä aikana, jona lähetystyö on ollut myrskyn silmässä maassamme ja kirkossamme. Monia rakkaita ystäviä saimme siellä myös tavata.

Sydämellinen kiitos tuestasi Japanin työlle!

Herra siunatkoon Sinua!

Jorma ja Lea Pihkala

Aiemmat ystävä-
kirjeemme löytyvät seuraavien
linkkien alta:

Kirje 14.4.2012

Kirje 1.12.2012

Kirje 12.7.2012

Kirje 18.5.2012

Kirje 27.3.2012

Kirje 30.1.2012

Kirje 28.11.2011

Kirje 27.9.2011

Kirje 28.7.2011

Kirje 31.5.2011

Kirje 30.3.2011

Kirje 31.1.2011

Kirje 1.12.2010

Kirje 18.9.2010

Kirje 17.7.2010

Kirje 17.5.2010

Kirje 24.3.2010

Kirje 28.1.2010

Kirje 29.11.2009

Kirje 26.9.2009

Kirje 27.7.2009

Kirje 20.5.2009

Kirje 28.3.2009

Kirje 24.1.2009

Kirje 5.11.2008

Kirje 23.9.2008

Kirje 17.7.2008

Kirje 21.5.2008

Kirje 5.3.2008

Kirje 13.1.2008

Kirje 23.11.2007

Kirje 25.9.2007

Kirje 17.7.2007

Kirje 22.5.2007

Kirje 8.3.2007

Kirje 3.12.2006

Kirje10.8.2006

Kirje2.4.2006

Kirje22.1.2006

Kirje27.11.2005

Kirje26.9.2005

Kirje23.7.2005

Kirje29.5.2005

Kirje19.3.2005

Kirje17.1.2005

Kirje 24.11.2004

Kirje 26.9.2004

Kirje 20.7.2004

Kirje 21.5.2004

Kirje 14.3.2004

Kirje 14.1.2004

Joulukirje 2003

Kirje 7.10.2003

Kirje 29.7.2003

Kirje 27.5.2003

Kirje 29.3.2003

Kirje 25.1.2003

Kirje 25.11.2002

Kirje 15.10.2002

Kirje 12.8.2002

Kirje 5.4.2002

Kirje 23.1.2002

Joulukirje 2001

Kirje 12.10.2001

Kirje 24.7.2001

Kirje 31.5.2001

Kirje 17.3.2001

Kirje 24.1.2001

Joulukirje 2000

Kirje 1.8.2000

Kirje 1.4.2000

Kirje 26.1.2000

Kirje 24.11.1999

Kirje 1.10.1999


 

 
 
Tuen yhteystiedot:

Vaikka olemme jo eläkkeellä, olemme Japanissa ns. sopimussuhteisia lähettejä, joiden matkat, asumisen ja työkulut kustantaa edelleen Kansanlähetys. Näin ollen taloudellisen tuen Japanin työlle voi kanavoida Hämeen, Helsingin, Etelä-Saimaan, Pohjois-Savon tai Kymenlaakson Kansanlähetyspiirien kautta. Jos et asu millään näistä alueista, käytä Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetyksen tiliä Nummeloiden tueksi.

 

  • Etelä-Saimaan Ev.lut. Kansanlähetys:
    FI24 5620 0940 040065 Raatimiehenk. 13,
    53100 Lappeenranta
    puh. 05-453 0225,
    Yhteyshenkilö:
    Arto Auranen

  • Hämeen Ev.lut.Kansanlähetys: FI71 5730 0820 045702
    Viitenumero: 15668
    Hämeenpuisto 41,
    33200 Tampere,
    puh. 040-9603690 ,
    Yhteyshenkilö:
    Tuula Aapro

  • Helsingin Ev.lut. Kansanlähetys:
    FI33 8000 1001 5582
    Kaisaniemenkatu 13 A 4
    00100 Helsinki,
    puh. 044 452 2239,
    Yhteyshenkilö:
    Taru Kostiainen

 

  • Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetys:
    FI59 5750 0140 156903
    Käsityöläiskatu 4,
    45100 Kouvola,
    puh. 05-311 7193,
    Yhteyshenkilö:
    Teija Patjas

  • Pohjois-Savon Ev.lut. Kansanlähetys:
    FI09 1078 3000 201938
    Sairaalakatu 11,
    70100 Kuopio
    puh. 017-262 2082