Jorma ja Lea Pihkala
Punkankuja 6 as 4, 12310 Ryttylä
Puh. lanka 09 31577122
  Jorma 045 185 7511
  Lea 045 329 7775
jorma.pihkala@sekl.fi
lea.pihkala@sekl.fi
Skype: Jorma: jormapihkala
     Lea: jormapihkala8854
http://www.pihkala.net

 


3.4. 2013

 

Siunattua pääsiäisaikaa, rakkaat ystävät!

Ensimmäinen jumalanpalvelus

Ensimmäinen jumalanpalvelus Awajin seurakunnan vastavalmistuneessa kirkossa pidettiin 30.3.2014. Pioneerityö Sumoton kaupungissa Awajin saarella alkoi 17 vuotta sitten vuokratiloissa, jotka kävivät ahtaiksi, kun seurakunta alkoi pikku hiljaa kasvaa. Uutta kirkkoa alettiin rakentaa viime kesänä ja rakennus valmistui muuttokuntoon helmikuun lopulla. Näin ollen Daniel ja Mari Nummelan perhe pääsi 11.3. Suomesta uudelle työkaudelle palattuaan muuttamaan uuteen pappilaan kirkon yläkertaan. Ulkotyöt ja viimeistelyt ovat vielä hiukan kesken, joten kirkon vihkiminen tapahtuu vasta toukokuun 18. päivä. Silloin Suomesta juhlaan osallistuu kymmenkunta juhlavierasta mukana kirkon suunnittelija Hannu Nokelainen.

Kastejuhla

Pappilan muutto ja kirkon muutto suoritettiin seurakuntalaisten talkoovoimin neljässä vaiheessa maaliskuun aikana. Uuden kirkon ensimmäiseen juhlajumalanpalvelukseen kokoontui salin täyteinen joukko 60 henkeä, joista 22 oli etsijöitä. Jumalanpalveluksen alussa kastettiin neljä henkeä, Manami Tsurumoto, Rumiko Iwano sekä Yasuhiro ja Tomoko Kiyokuni. Kasteen suorittivat radiopastori Shigeru Masaki ja pastori Daniel Nummela. Kasteen jälkeen Itä-Fukuyaman seurakunnan Hanna Gospel kuoro lauloi Mitsuko Watanaben johdolla aivan sykähdyttävällä tavalla muun muassa Händelin Hallelujan. Kuoro oli saapunut 17 hengen vahvuudessa juhlistamaan tilannetta. Onnittelujen ja yhteisen aterian jälkeen kuoro piti vielä minikonsertin.

Alla otteita todistuksista, jotka he pitivät ennen kastettaan:

Manami Tsurumoto

Viime vuoden keväänä tänään yhdessä kanssamme kasteen saava rouva Iwano kutsui minut mukaan kirkkoon ensi kertaa elämässäni. Ensimmäinen jumalanpalvelus, ensi kertaa kädessäni pitämä Raamattu, lähettiperheen ensitapaaminen, seurakuntalaiset … kaikki oli uutta ja tuoretta. Muistan hyvin selvästi, miten lämpimästi minut otettiin vastaan.

Tuolloin sydäntäni painoivat raskaat taakat. Isäni, joka oli ollut perheen tuki, oli kuollut ja kannoin syvää huolta päivittäisestä toimeentulosta ja lasteni tulevaisuudesta. Hauta, asunto, uskonnolliset menot, kaikki vaativat ratkaisuja, joita en kyennyt tekemään. Masennuin ja suuri huoli ja levottomuus painoivat minua raskaasti. Olin surkeassa tilassa, jossa en enää kyennyt luottamaan ihmisiin.

Siihen asti kun aloin käydä kirkossa, kuulla saarnoja ja lukea Raamattua, olin kuvitellut olevani pelkästään muiden vääryyden uhri, mutta nyt aloin tajuta, että asia oli juuri päinvastoin. Itse olin tehnyt paljon syntiä ja haavoittanut perheeni ja ympäristöni ihmisiä itsekkäällä asenteellani ja väärillä teoillani. Näiden painon alla tajusin, että olen syntinen ihminen.

Nyt haluan saada kasteen kiitollisena siitä, että saan uskoa Jumalan Poikaan Jeesukseen Kristukseen, joka kantoi meidän syntimme ristin kärsimyksissä ja kuoli puolestani.

”Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista.” Jesaja 43:25

Tänään saan täällä kasteen. Olen syvästi kiitollinen, että saan tästä eteenpäin vaeltaa kanssanne. Halleluja.

Rumiko Iwano

25 -vuotiaana tulin miniäksi Iwanon kalanvälitysliikkeeseen, 26 -vuotiaana syntyi vanhin poikamme. Seuraavana vuonna anoppini 53-vuoden iässä sai aivoverenvuodon ja jäi oikealta puolelta halvaantuneeksi. Apen kanssa perheen koko voimalla hoidimme anoppia, teimme työtä ja kasvatimme lapsia. Sitten oma veljeni sokeutui 33 -vuotiaana. Isäni oli jo kuollut ja vanha äitini ei enää kyennyt huolehtimaan pojastaan, joten perheemme asettui asumaan lähelle sokeainkoulua ja otti hoidettavakseen veljeni ja äitini samalla, kun mieheni kävi töissä Yuran kotiyrityksessään. Apen ja anopin silmissä olin kuitenkin miniä, joka ei huolehtinut heistä kylliksi. Kahdeksan vuotta esikoisen syntymästä saimme tyttären ja siitä kahden vuoden kuluttua vielä toisen tyttären. Nuorempi tytär syntyi väliaivovammaisena. Alakoulun toiseen lukuvuoteen asti häntä jouduttiin ruokkimaan nenäletkun avulla. Tänään hän on 27 -vuotias ja fyysisesti hyvinvoiva kehitysvammainen.

Siihen asti kunnes opin tuntemaan kirkon, Raamatun ja Jeesuksen, kuvittelin olevani tragedianäytelmän päänäyttelijä. Kuunnellessani saarnoja aloin pikku hiljaa ymmärtää Jumalan sanaa. Sen seurauksena jouduin näkemään ja tunnustamaan oman syntisyyteni. Erityisesti tajusin, miten suurta syntiä teen, kun en noudata neljättä käskyä (kunnioita isääsi ja äitiäsi). Tajusin, että kaikki elämässämme on Isän Jumalan armoa. Uskon siihen armolupaukseen, että Jumalan Poika Jeesus Kristus naulittiin ristille ja kuoli puolestamme meidän syntiemme sovitukseksi. Tänään uudessa, suuressa Pyhän Hengen asunnossa, pyhässä kirkossa saan Jumalan armosta kasteen syntieni anteeksi antamiseksi ja saan ottaa uutena ihmisenä ensimmäisen askeleen.

Autuas se mies, joka kestää koetuksen. Kun hänet on koeteltu, hän on saava elämän kruunun. Herra on sen luvannut niille, jotka häntä rakastavat. (Jaak. 1:12)

Tomoko Kiyokuni

Olen Tomoko Kiyokuni. Huomasin sanomalehdestä, että viime vuoden 2013 kesäkuun ensimmäisenä päivänä pidettäisiin (Mikko Goes to Heaven bändin) Gospel konsertti. Kiinnostuin ja osallistuin siihen. Konsertti ylitti odotukseni ja kosketti sydäntäni. Tuntui kuin olisin saanut kuulla Jumalan puhetta. Kotiin palattuani kerroin miehelleni, minkä voimakkaan vaikutuksen konsertti oli minuun tehnyt. Ehdotin hänelle, että menisimme joskus kirkkoon. Mutta eikös hän sanonutkin: ”No, mennään sitten huomenna!” Sana ”huomenna” yllätti minut iloisesti.

Kesäkuun 2. päivänä tulimme ensi kertaa jumalanpalvelukseen. Pastori ja seurakuntalaiset ottivat meidät lämpimin hymyin vastaan. Ensimmäistä kertaa kuulemassani pastori Nummelan saarnassa hän puhui anteeksi antamisesta tähän tapaan: ”Kun anteeksi antaminen on vaikeaa, ei tarvitse itse yrittää, riittää, että antaa asian Jumalan käsiin.” Nämä sanat hämmästyttivät minua syvästi ja tunsin, miten sydämeni todella keventyi. Juuri tuolloin elämääni ole ensi kertaa kehkeytynyt ihmissuhde, joka särki sydämeni sairastumispisteeseen asti ja ajattelin, että en kykenisi antamaan anteeksi. Siksi pastori Nummelan sana asian jättämisestä Jumalan käsiin oli minulle suoraa Herran puhetta. Se oli minulle, joka yritin jotenkin itse selviytyä, hellä pelastava lahja.

Ihmettelin, miten armollinen kristinuskon opetus onkaan. En ollut tullut kirkkoon etsimään apua, mutta ihmettelin sitä, miten sydämeni oli keventynyt. Sen jälkeen miehelleni ja minulle kirkossa käynnistä on tullut tärkeä asia elämäämme.

Kasteopetuksessa saimme opiskella sekä raamattua että lähetin elämäntapaa. Elämänkäsityksemme on kokenut 180 asteen täyskäännöksen. Tajuan nyt, että toisten ihmisten hyväksi toimiminen on iloinen asia.

Aiemmin elämässäni kohdatessani jotain kielteistä syytin itseäni kysellen mielessäni, olinko vastuussa asiasta tai oliko minussa jotain syytä, mutta pohjimmiltaan ajattelin olevani hyvä. Mutta kirkkoon tultuani tajusin, että olen syntinen. Olen sanomattoman kiitollinen, että Jeesus kantoi minunkin syntini ristille ja lunasti minut vapaaksi.

Edelleen kun sydämeni täyttää levottomuus ja murehdin, saan joka kerta rukoilla Jumalaa, pyytää Hänen apuaan ja saan myös kokea sydämen rauhaa. Koska haluan elää Jumalan tahdon mukaista elämää, toivoin saavani pian kasteen. Mutta sitä mukaan kun kastepäivä lähestyi, alkoi myös pelottaa. Silti olen todella iloinen. Kiitollisuuden lisäksi sydämessäni on arkuutta. Haluan, että saisin tästedeskin kiitollisena ja pyhää pelkoa tuntien elää Jumalan mielen mukaisella tavalla.

Yasuhiro Kiyokuni

Synnyin vuonna 1953, joten 1.5. täytän 61 vuotta. Viime vuoden toukokuun lopulla vaimoni osallistui Gospel-konserttiin, minkä seurauksena aloimme käydä kirkossa. Ensi kertaa tutustuimme Raamattuun ja virretkin olivat melkein kaikki meille uusia. Mutta lämpimän ilmapiirin vallitessa oli mukava opiskella Sanaa. Olen siitä kiitollinen.

Kun aloimme käydä jumalanpalveluksissa ja opiskella Raamattua, minussa on pikku hiljaa tapahtunut muutos. Tähänastisen pitkän elämäni aikana oli monenlaista syntiä, josta tiesin, ettei sitä saisi tehdä, mutta kuitenkin tein niin suojellakseni itseäni. Haavoitin työtoverieni ja perheenjäsenteni sydämiä ja aiheutin heille kaikenlaista harmia. Viime aikoina olen kokenut, että olen askel askeleelta päässyt vapaaksi ja parantunut sydämelleni kertyneestä pimeästä jännitteestä. Sitä on vaikeaa kuvata sanoilla, mutta kysymys lienee syntien anteeksi saamisesta.

Sitten kun opiskelimme armolahjoista, tajusin, että ei ollut mikään sattuma, että yllättäen jouduin tämän uuden kirkon rakennusprojektiin mukaan, kysymys oli alusta asti Jumalan johdatuksesta. Johdatusta oli se, että vaikka olin ajatellut jääväni viettämään eläkepäiviä, minut vedettiinkin voimakkaasti takaisin rakennusfirman töihin. Johdatusta oli myös se, kun vaimoni kysyi, menisimmekö kirkkoon, harvinaista minulle, yhtään empimättä vastasin myöntävästi. Johdatusta oli myös se, kun erään suunnittelutoimiston välityksellä tapasin kirkkomme rakentajan Takakin ja niin tulin otetuksi mukaan rakennusprojektiin. Tajuan, että kysymys on Jumalan suunnitelmasta, jossa Hän kehottaa minua ottamaan käyttöön Häneltä saamani lahjat.

Näin olen päättänyt nyt Jumalan tahtoa noudattaen päästä osalliseksi syntien anteeksiantamuksesta ja kiittää lahjoista, jotka Herra on minulle antanut, kun tänään tässä uudessa kirkossa saan kasteen ja uudestisyntymisen. Rukoilen Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen nimessä, että saisin Jumalan johdatuksessa kulkea uskon vaellusta eteenpäin. Aamen.

Natanael

Kaarina ja Anssi Savoselle syntyi 13.2. Natanael Makoto niminen poika, perheen neljäs lapsi ja Lean ja minun 14. lastenlapsi. Lea saapui 12.2. Suomesta kolmeksi viikoksi hoitamaan Maunoa, Simeonia ja Isabellaa sillä aikaa, kun Anssi teki työtä HAT Koben seurakunnassa. Lea pääsi toki pari kertaa poikkeamaan luonani Awajillekin.

Maaliskuun 19. päivä siihen asti hyvin kehittyneelle Natanael-vauvalle tuli kuitenkin pahoja hengityskatkoja ja hän joutui Suman lastensairaalan teho-osastolle hengityskoneeseen. Kolmen neljän kriittisen päivän jälkeen Herra vastasi monien esirukouksiin ja toipuminen alkoi. 28.3. suureksi iloksemme Natanael pääsi kotiin ja koko lähettikuntaamme koetellut kriisi päättyi onnellisesti. Suomesta Jukka Kallioinen tuli tilanteeseen vierailulle ja pääsi samalla osallistumaan Japanin työalueen lähettiretriittiin Hiruzenin leirikeskuksessa.

Länsi Japanin ev.lut. Kirkon vuosikokous

Maaliskuun 20.-21. päivinä pidettiin Länsi-Japanin ev.lut. Kirkon vuosikokous. Siinä valittiin uusi kirkkohallitus, jonka presidenttinä jatkaa pastori Hiodeki Matsumura. Erityisaiheena oli Koben Luterilisen Teologisen Seminaarin tulevaisuus, kun osa sen tukijakirkoista ja lähetyksistä on joutunut taloussyistä vetäytymään vastuustaan osaksi tai kokonaan. Kirkolle uusien työntekijöiden koulutus on avain kysymys, johon etsitään tämän vuoden aikana pysyvää ratkaisua. Iloisena asiana on se, että HAT Koben työtoverimme Norio Yoshida aloittaa huhtikuussa teologisessa seminaarissa tavoitteenaan pastoriksi valmistuminen. Hänen vaimonsa Makiko siirtyi kirkon toimiston hoitajaksi.

Paluu ja valmistautuminen uudelle jaksolle

Seitsemän kuukauden jaksomme Awajin seurakunnan pastorin sijaisina päättyi 31.3. ja saavuin 1.4. takaisin Suomeen. Itä-Tokushiman seurakunta esitti kuitenkin Länsi-Japanin kirkkohallitukselle pyynnön, että minut saataisiin tukemaan sen työtä ja muitakin Tokushiman ja Awajin alueen seurakuntia syyskuusta ensi vuoden kesään asti. Suomen Kansanlähetyksen hallitus teki asiasta päätöksen, joten jos Herra suo ja elän, elokuun lopulla lähden takaisin Japaniin vapaaehtoistyöjaksolle. Jätän tämän suunnitelman esirukouksiinne.

Sydämestäni kiitän teitä kaikkia, tuesta Japanin työlle. Herran runsasta siunausta Sinulle!


Jorma ja Lea Pihkala

 

Aiemmat ystävä-
kirjeemme löytyvät seuraavien
linkkien alta:

Kirje 25.1.2014

Kirje 1.12.2013

Kirje 30.9.2013

Kirje 9.7.2013

Kirje 14.4.2013

Kirje 1.12.2012

Kirje 12.7.2012

Kirje 18.5.2012

Kirje 27.3.2012

Kirje 30.1.2012

Kirje 28.11.2011

Kirje 27.9.2011

Kirje 28.7.2011

Kirje 31.5.2011

Kirje 30.3.2011

Kirje 31.1.2011

Kirje 1.12.2010

Kirje 18.9.2010

Kirje 17.7.2010

Kirje 17.5.2010

Kirje 24.3.2010

Kirje 28.1.2010

Kirje 29.11.2009

Kirje 26.9.2009

Kirje 27.7.2009

Kirje 20.5.2009

Kirje 28.3.2009

Kirje 24.1.2009

Kirje 5.11.2008

Kirje 23.9.2008

Kirje 17.7.2008

Kirje 21.5.2008

Kirje 5.3.2008

Kirje 13.1.2008

Kirje 23.11.2007

Kirje 25.9.2007

Kirje 17.7.2007

Kirje 22.5.2007

Kirje 8.3.2007

Kirje 3.12.2006

Kirje10.8.2006

Kirje2.4.2006

Kirje22.1.2006

Kirje27.11.2005

Kirje26.9.2005

Kirje23.7.2005

Kirje29.5.2005

Kirje19.3.2005

Kirje17.1.2005

Kirje 24.11.2004

Kirje 26.9.2004

Kirje 20.7.2004

Kirje 21.5.2004

Kirje 14.3.2004

Kirje 14.1.2004

Joulukirje 2003

Kirje 7.10.2003

Kirje 29.7.2003

Kirje 27.5.2003

Kirje 29.3.2003

Kirje 25.1.2003

Kirje 25.11.2002

Kirje 15.10.2002

Kirje 12.8.2002

Kirje 5.4.2002

Kirje 23.1.2002

Joulukirje 2001

Kirje 12.10.2001

Kirje 24.7.2001

Kirje 31.5.2001

Kirje 17.3.2001

Kirje 24.1.2001

Joulukirje 2000

Kirje 1.8.2000

Kirje 1.4.2000

Kirje 26.1.2000

Kirje 24.11.1999

Kirje 1.10.1999


 

 
 
Tuen yhteystiedot:

Vaikka olemme jo eläkkeellä, olemme Japanissa ns. sopimussuhteisia lähettejä, joiden matkat, asumisen ja työkulut kustantaa edelleen Kansanlähetys. Näin ollen taloudellisen tuen Japanin työlle voi kanavoida Hämeen, Helsingin, Etelä-Saimaan, Pohjois-Savon tai Kymenlaakson Kansanlähetyspiirien kautta. Jos et asu millään näistä alueista, käytä Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetyksen tiliä Nummeloiden tueksi.

 

  • Etelä-Saimaan Ev.lut. Kansanlähetys:
    FI24 5620 0940 040065 Raatimiehenk. 13,
    53100 Lappeenranta
    puh. 05-453 0225,
    Yhteyshenkilö:
    Arto Auranen

  • Hämeen Ev.lut.Kansanlähetys: FI71 5730 0820 045702
    Viitenumero: 15668
    Hämeenpuisto 41,
    33200 Tampere,
    puh. 040-9603690 ,
    Yhteyshenkilö:
    Tuula Aapro

  • Helsingin Ev.lut. Kansanlähetys:
    FI33 8000 1001 5582
    Kaisaniemenkatu 13 A 4
    00100 Helsinki,
    puh. 044 452 2239,
    Yhteyshenkilö:
    Taru Kostiainen
    Viitenimero: 23100

 

  • Kymenlaakson Ev.lut. Kansanlähetys:
    FI59 5750 0140 156903
    Käsityöläiskatu 4,
    45100 Kouvola,
    puh. 05-311 7193,
    Yhteyshenkilö:
    Teija Patjas

  • Pohjois-Savon Ev.lut. Kansanlähetys:
    FI09 1078 3000 201938
    Sairaalakatu 11,
    70100 Kuopio
    puh. 017-262 2082